---------------------------------------
Hämärän laskeutuessa lähtee Minervan pöllö lentoon.
Ihmisen, eurooppalaisen ihmisen, ensimmäinen totuus oli laadultaan myyttistä. Se oli samaistavaa, ei syysuhteen varassa selittävää. Itse asiassa myyteissä ei esiinny sattuman käsitettä. Itse asiassa syysuhdeajattelu ja päämäärärationaalisuus ilmestyivät eurooppalaiseen järkeen vasta uudella ajalla, kun visuaaliseen mieltämiseen perustuvat jäsennykset, syvyysperspektiivi ja lineaarinen ajantaju, kartesiolainen paradigma – Subjektin eriytyminen ja todellisuuden Objektivoituminen – ja sen pohjalta syntyneet uudet ajatustyökalut, empirismi ja luonnontieteet, tekniikka ja teollisen hyvinvoinnin eväät syntyivät.
Hämärä kuitenkin laskeutui valistuksen ja valaistuksen ylle. Narkissos-myytin totuus oli ikuisempaa kuin se eurooppalaisen uuden ajan tiedollinen järki, joka vaikutuksillaan muutti muutamassa vuosisadassa ihmisen maailmaa ja elinehtoja miljoonakertaisesti sen, mitä ne olivat muuttuneet ihmissuvun koko edeltävän miljoonan vuoden kehityshistorian aikana.
Narkissos jäi peilikuvansa, lähteessä heijastuvan kuvajaisen vangiksi. Se ei hänelle suinkaan ollut hänen oma peilikuvansa, vaan hän suhtautui kuvajaiseen kuin itsen ulkopuoliseen olentoon. Kun hän hymyili, hänelle vastattiin. Narkissoksen maailma muodostui hymystä ja vastauksesta, vaikutuksesta ja vastavaikutuksesta – ja tämän itse itseään vahvistavan mekanismin vangiksi hän jäi.
Narkissoksesta tuli ”oman itsensä servomekanismi” (Marshall McLuhan). Vaikutus tuotti vastavaikutuksen. Se oli reaktio, siihen ei siis sisältynyt syysuhdetta. Se oli vasta ensimmäinen tajunnallisten hahmojen – Subjektin ja Objektin – mielensisäinen vuoropuhelu. Narkissos-myytin jälkimaailmalle välittänyt roomalaisrunoilija Ovidius kertoo myös tarinan Kaiku-Keijusta, joka vuorilta vastasi huhuileviin kutsuihin.
Ja jälkimaailmalle Narkissos-myytti on välittynyt niin, että siitä on tullut todellisuutta. Nyt se tulee vastaan, kun koko eurooppalaiseen kulttuuriperintöön kiinnittynyt länsimaailma hieman historiallisesti yllättäen mutta täysin ennustettavien mekanismien mukaan taantuu taas alkuihmisille ja -yhteisöille ominaisen symbioottisen, depersonalisoituvan tajunnantilan valtaan. Samaan aikaan kun ulkoisen elämän aistivoimaisuus räjähdysmäisesti kasvaa, sielumme käpertyy turvaan yhä täydellisempään älyllisen ja elämyksellisen eriytymättömyyden tilaan.
Subjekti ja Objekti vaihtavat taas paikkaa, ja meistä tulee vaikutusten ja vaikutelmien ohjelmoimia olentoja. Sukupuolia on todellakin vain kaksi, Subjekti ja Objekti, paitsi että niitä tästälähtien on vain yksi, itseensä käpertynyt ja itseytensä menettävä yksilö. Kun asetan ikkunalaudalle kaksi kynttilää, niiden nimet eivät enää ole Subjekti ja Objekti, vaan Narkissos.
Jos tietäisimme ja ymmärtäisimme, miksi eurooppalaisen uuden ajan eriyttämät tajunnalliset hahmot, Subjekti ja Objekti, ovat taas taantumassa ihmisyyden esiasteelle omaan ansaansa lankeavaksi, omaan kuvaansa rakastuneeksi autoeroottiseksi lemmenpariksi, voisimme edes yrittää irrottautua kierteestä. Mutta kuulemme vain pöllön siipien suhinaa ja kenties huhuiluja jostain kauempaa.
Maailman tila ja tola on toivoton. Suurvaltojen – ydinasevaltojen – johtajiksi ovat kohonneet narsistit, joilla ei eurooppalaisen uuden ajan tiedollisen edistyksen tajunnallisista ehdoista ole aavistustakaan. He ovat täydellisen kyvyttömiä syysuhdeajatteluun ja päämäärärationaaliseen järjenkäyttöön. He ovat suuruusharhojensa ja ”rahaan” olemuksellisesti kuuluvan kaikkivoipaisuuskuvitelman vankeja. Sodallaan he tavoittelevat samaistuksiin, ei elämän- tai todellisuudenhallintaan johtavia voittoja.
Luulen, että he tulevat saamaan tavoittelemansa. Lähteelle kasvaa paljon narsisseja.
------------------------------------