 |
| Putin |
Putin ei ole mikään murrosikään jämähtänyt häirikkö täynnä näyttämisen tarvetta tai räppäreille tyypillistä uhoa ja uhmaa. Se on täysin väärä diagnoosi. Hän on jotain paljon pahempaa.
Putinin diagnoosi on sama kuin Hitlerillä. Varhaisimpaan lapsuuteen palautuva perusnarsismin vamma, mistä on seurannut psyyken jääminen hoivan ja huolenpidon tarpeen, vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottamisen asemaan, kohteena olemisen, "objektin", rooliin – sellaisesta ei kukaan koskaan voi kasvaa autonomiseksi aikuiseksi, terveeksi toimijasubjektiksi.
Kun psyyke jää "objektin" rooliin, se etsii voimaantumista samaistumisesta uhrin asemaan. Alitajunnassa kaikki uhrit ovat viattomia, joten samaistuminen uhriroolin antaa alitajunnassa valtuudet omankädenoikeuteen. Se on hämmästyttävä psyykkinen koukku – kuinka imeväisvaiheessa vammautunut ihmislapsi myöhemmin elämässä ylläpitää mielensä pohjalla niitä tuntoja, joissa hän saa palautua takaisin varhaisimman lapsuuden symbioottisiin yhteyksiin.
Uhrirooliin samaistuminen on voimaannuttavinta mitä ihmisen alitajunta voi tietoisuuteen tuoda. Mitä vammautuneempi ja sairaampi psyyke, sitä vahvemmin se käpertyy uhriajattelun erilaisiin versioihin. Ja sitä sairaampi oikeudentunto haavaisesta sielusta kasvaa.
Ei Hitler suinkaan saarnannut pahuutta, vaan puki uhriajattelun poliittisen propagandan muotoon: Saksan kansa oli pantu kärsimään historiallista vääryyttä, ja sillä oli oikeus ottaa hyvitys tapahtuneesta. Ja se sanoma vetosi moniin, koska kaikki käymme varhaisessa lapsuudessa nuo kohteena olemisen omnipresenttiset ja omnipotenttiset tunnot läpi.
Psyyken taantuminen takaisin perusnarsismin huomaan antaa voimaantumista myös sitä kautta, että kaikkein symbioottisimmat tunnot toimivat perusinhimillisten joukkovoimien virittäjinä. Narsisti osaa kuin luonnostaan koko ajan vahvistaa sosiaalista yhteistuntoa aina yhteen sulamisen asteelle – ja esimerkiksi Hitlerin huuto "Ein Volk, ein Reich, ein Führer!" on ihan kirjaimelliseti tällaisen narsistisen symbioosin ilmentymä.
Koska Putin on samanlainen narsistisen uhriajattelun koukkuun jäänyt tapaus kuin mitä oli Hitler, ja kehittänyt ikioman versionsa Venäjän historiallisista kärsimyksistä, hänelle käy samalla tavalla kuin natsi-Saksalle. Eli hän tulee jatkamaan aloittamaansa hyökkäyssotaa hamaan katkeraan loppuun asti ja tekee sen jälkeen itsemurhan.
Näinhän amerikkalaiset psykoanalyytikot jo 1941 ennustivat pofiloituaan Hitleriä saatavilla olleiden tiedustelutietojen pohjalta. Narsisti ei pysty muuttamaan ajatteluaan, hän pystyy vain käpertymään pakkomielteisiinsä yhä syvemmälle. Kun ihmistä määräävät syvät psyykenvammat, käytännössä se mitä hänelle tapahtuu on sinetöity.
Ja viimeiseen saakka hän uskoo ja kokee olevansa viaton uhri. "Saksan kansa on pettänyt minut!" Putin otti alusta alkaen tulilinjalle kaikki jotka eivät tunnusta uskollisuutta erikoisoperaatiolle.
Erona Hitleriin on, että Putinilla on atomipommi. Hän voi tehdä niin sanotun laajennetun itsemurhan. En tiedä, millaisten – miten moninkertaisten – varmistusten takana ydinaseiden käyttäminen Venäjällä on, mutta sen tiedän, että on enemmän kuin todennäköistä että Putin ajautuu lopulta nurkkaan jossa tuho ja itsetuho sairaan sielun pohjalla sulavat yhteen.
Sinne voi olla vielä matkaa. Matkan varrella käyvät toteen totalitarismin kaikki tutut tunnusmerkit: absoluuttiset arvot, ehdoton nollatoleranssi ja lopulliset ratkaisut. Ne kuuluvat olemuksellisesti totalitarismin henkeen.
Meillä ei ole mitään keinoja estää tätä, sille tielle he ovat lähteneet. Emmekä voi luottaa siihen että Putinin lähin valtapiiri omaisi sen terveemmät ajatukset kuin heidän esikuvansa. Venäjän apaattinen valtakunta on niin taantuneessa totalitaristisessa tilassa, ettei siellä mikään kapinaliike pysty nousemaan. Niinpä omat mahdollisuutemme supistuvat siihen, että kun eräänä aamuna heräämme sireenien ulvontaan, viisaimmat meistä sentään vielä tietävät mistä on pohjimmiltaan kyse. Ei siis mistään murrosikäisen kiukuttelusta.
----------------------
Ihmisten pitäisi ymmärtää enemmän siitä mitä narsismi tarkoittaa.
Pubertaalinen uhmaikä on normaali kehitysvaihe, joka useimmille tekee pelkästään hyvää ja menee omia aikojaan ohi. Niistäkin yksilöistä, joilla se ei mene ohi, suurin osa oppii säätelemään rajojaan ja keskittyy tekemään miehuuskokeitaan esimerkiksi sääntöjen mukaisissa urheiluharrastuksissa.
Narsismi on varhaisimpaan lapsuuteen sijoittuva vakava persoonallisuuden kehitysvamma, jota ei myöhemmin millään terapiallakaan pystytä parantamaan. Psykopatia on parannettavuuden puolesta suunnilleen sama asia.
Murrosikäinen kapinoi aikansa, kun taas narsisti on läheisriippuvainen koko loppuikänsä. Uhrirooliin samaistuminen on narsistin vahvin keino sitoa muut ihmiset tuekseen. Narsistit ovat "kohteena olemisen" mestareita – käytännössäkin usein ”objektin” roolissa, jopa kameran objektiivin linssiluteina – eli he ovat todellisia miellyttämisen virtuooseja.
On traagista, että elämme nyt myös länsimaailmassa koko ajan vahvistuvan kulttuurisen narsismin aikaa. Uhrirooleihin samaistumisesta saatavaa voimaantumista tarvitaan jatkuvasti enemmän, ja samaa kohteena olemisen mekanismia vahvistaa myös tarve saada ulkomaailmasta jatkuvasti vaikuttavampia kokemuksellisia efektejä. Paradoksaalisesti puolestaloukkantuminen ja maailmanympärimatkat ovat saman sielunmekanismin kruuna ja klaava.
Hitleriä rakastivat niin niin niin monet. Voi sitä puolestaloukkaantumisen ja aidon tuohtumisen määrää, joka reaktiivisesti nousi jos joku jossain uskalsi naureskella Johtajan teatraalisille tempuille tai tohti epäillä hänen motiivejaan tai henkisiä kykyjään. No, meidänhän pitäisi ymmärtää tämä hyvin, koska meillä on nyt omassa keskuudessamme paljon niitä, jotka tuohtuvat jos kritiikki kohdistuu heidän uhrisamaistustensa suuntaan.
Samaistuminen uhrirooliin on se yhteiskunnallisesti vaarallinen koukku, johon jäänyt narsistipoliitikko tuhoaa itsensä ja vie mukanaan kansansa. Tapa jolla narsisti onnistuu puhuttelemaan kansaansa saa tavattoman voimansa siitä, että olemme kaikki jossain hyvin syvällä psyykemme pohjalla taipuvaisia omaksumaan nuo perusnarsistiset tunnot, vaikka varsinaisesti vammautuneita narsisteja meissä on hyvin vähän.
Traagista on että nämä sairaimmat yksilöt myös vapaissa demokratioissa ovat juuri niitä jotka taistelevat tiensä ja kiipivät yhteiskunnan huipulle. Kun kulttuurinen narsismi vahvistuu, yhteiskunnallisen keskustelun pinta taantuu pelkän miellyttämisen asteelle. Politiikasta tulee huonoa viihdettä, sisällöllisen demokratian irvikuva – sellainen poliitikko menestyy, joka onnistuu miellyttämään mahdollisimman monia.
Taantuminen on yhteisöllinen mekanismi, joka tapahtuu yhteiskunnallisen keskustelun käsitepinnalla kumpaankin suuntaan – ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin – ja keskustelun sisällöt muuttuvat niin että kaikki kipeämmät kysymykset ja kritiikki jäävät syrjään. Ajatteluun muodostuu valkeita tabuaukkoja, joita opitaan peittämään yliyleistävillä yleiskäsitteillä. Esimerkiksi nyt niin suositut ”ihmisarvo- ja -oikeusideologiat” ovat vain ja nimenomaan yliyleistävillä ylevöitetyillä yleiskäsitteillä muotoiltuja tunnustuksellisia opinkappaleita, jotka noituvat terveen ymmärryksen ja kritiikin niin etteivät kansalaiset edes huomaa, millainen taantuminen totalitarismiin on meneillään.
Niinkin lahjakas ja kriittinen ajattelija kuin Hannah Arendt sortuu kuvitelmaan, että yhteiskunnan demokraattisuutta voitaisiin parhaiten mitata sillä, miten aitoa ja vahvaa luottamusta päättäjät kansalaisten keskuudessa nauttivat. Hänen mielestään olennaista on, että "vallan voimaviivat" kulkevat yhteiskunnassa alhaalta ylöspäin, tavallisesta kansasta johtajiin päin.
Mutta tosiasia on, että johtajiin luotetaan ehdottomasti ja eniten nimenomaan totalitaristisissa järjestelmissä. Ei Venäjä ole Putinin Venäjä, vaan Putin on Venäjän Putin. Kansalaisten kaikki ajattelu on kuollut, he eivät halua itselleen valtaa eivätkä vastuuta, ja totaalinen puhumattomuuden kulttuuri sopii tavallisille kansalaisille erinomaisen hyvin.
Natsi-Saksassa järjestelmällinen ihmistuhonta toteutui vuosikausia niin valtavassa mittakaavassa, että tuhansien ja tuhansien tavallisten kansalaisten täytyi olla siitä suoranaisesti tietoisia ja kymmenien ja kymmenien tuhansien epäsuorasti. Puhumattakaan virkakunnasta ja ammattikunnista, joiden ammattitaitoon ja -kunniaan normaalisti kuuluu paljastaa mitä kulissien takana tapahtuu. Silti kukaan ei missään puhunut siitä -- yhteiskunnallisen keskustelun pinta oli totaalisesti aukottomasti suljettu.
Puhumattomuuden kulttuuri on taantuneessa sairaassa yhteiskuntatodellisuudessa kaikille sopiva vaihtoehto. Kun käännät pääsi poispäin aina kun joudut tekemisiin jonkin sellaisen kanssa jota ei koskaan tilastoida mihinkään, aina kun suljet korvat, silmät ja suun, olet vapaa vastuusta. Se sopii ongelmitta niin suurille päättäjille kuin kaikkein pienimmälle tavankansalaiselle.
Se on paradoksi, joka pitäisi aina ottaa huomioon kun ihmetellään, miksi nimenomaan totalitaristisessa sensuurissa elävät ihmiset ovat kaikkein vakuuttuneimpia siitä että sananvapaus vallitsee, ja miksi he vapaissa vaaleissa valitsevat turvallisen diktaattorin hallitsijakseen.
Välinpitämättömyys vallankäyttöä kohtaan tekee koko yhteiskunnan ajatuksettomaksi ja tunnottomaksi. Totalitarismi on systeemi joka passivoi kaiken -- jopa sen kielen jolla todellisuutta kuvataan. On traagista ja samalla naurettavaa, että totalitarismin Johtajat tyypillisesti kirjoittavat historian uusiksi.
Venäjän ikiaikainen ”idea” on totalitarismin idea: ihanteellisuuden varjeleminen ja kyvyttömyys ottaa käsittelyyn mitään kielteisiä tosiasioita. Systeemissä on vallinnut yhtäältä täydellinen kyvyttömyys yleiseen sisäiseen kritiikkiin ja toisaalta narsistisen herkkähipiäinen loukkaantuminen kaikesta ulkoapäin tulevasta kritiikistä. Nämä ikuiset, laajan ja laiskan valtakunnan valtaongelmat on kukin yksinvaltias omaksunut ja toteuttanut pelatakseen sairaan systeemin ehdoilla.
Putin onnistunut rekrytoimaan joukkomittaisen taantuman oman narsisminsa palvelukseen, ja mitä ilmeisimmin siinä siis käy niin, että mitä pitemmälle hän älytöntä hyökkäyssotaansa jatkaa, sitä enemmän hän siihen itse uskoo ja sitä ehdottomammin ja vahvemmin häntä kannatetaan.
He eivät osaa oikeasti mitään, mutta jokainen joka ei Venäjää kunnioita vaan haluaa irti heistä herättää heissä verisen narsistisen loukkaantumisen ja tuhoamistarpeen.
 |
| Lada |
-------------------