 |
| EU Breaking Bad |
Maailmasta ei ole löytynyt ainoatakaan ihmisyhteisöä, jossa ei harjoitettaisi jonkinlaista uskonnollisuutta. Uskonto on pikemminkin kehityksellisesti varhainen ajattelulaatu – ei mitään millä olisi alusta alkaen ollut niitä ominaisuuksia joita nykyisin uskonnoiksi nimeämillämme ilmiöillä on.
Siitä tosiasiasta, että uskonnot hamasta muinaisuudesta asti ovat kuuluneet yhteisöelämään, vetää oman aikamme sokea eurooppalainen individualisti sen häikäisevän johtopäätöksen, että kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä ja pyhiä, eikä niitä saa edes nimitysten tasolla loukata. Meilläkin ovat voimassa käsitesekavat ”kansanryhmää vastaan kiihottamista” ja ”uskonrauhan rikkomista” koskevat sotalain pykälät, ja moni, joka on ajatellut omilla aivoillaan omiaan ja toisin kuin lainvartijat sallivat, on joutunut käräjille ajatusrikoksistaan vastaamaan.
Meillä on eräässä kuuluisaksi tulleessa oikeustapauksessa jopa Korkeimman Oikeuden tuomiolauselma, jossa Korkea Oikeus antaa ymmärtää tietävänsä mikä on tai ei ole omiaan ”edistämään uskontojen välistä keskustelua”. Samaan lauselmaan kuuluu kummallinen muotoilu, jonka mukaan ”tiedolla” ei ole uskonnollisissa yhteyksissä sitä merkitystä joka tiedolla yleensä on.
Eli jos joku kaipaa vastauksia ikuisesti ratkaisemattomiin filosofisiin kysymyksiin, ei muuta kuin kääntyy pyramidin huipulla istuvien juristeristien puoleen. Oikeus osaa ratkaista ne tiedonfilosofiset ongelmat joille tähän asti on etsitty vastauksia akateemisilta filosofeilta, joista meillä muuten aika moni on noussut podiumilleen teologisen tiedekunnan kautta.
Kilpailu kilparadoilla jotka jo primitiivisten heimojen poppamiehet valmiiksi kalkitsivat – kilpailu vaikutuksen tekemisessä, ihmeiden tekemisessä, efektien määrässä ja värikkyydessä, huomion keskipisteenä olemisesta – siinä kilpailussa ei erätaukoja tunneta. Siinä kaikki nykyajan narsistit ovat kaiken aikaa tyrkyttämässä jumalallista sanomaansa median jokaisen tuutin kautta.
Katsokaa keltaisia kenkiäni ja rokkistaran tiikeritakkiani! Katsokaa kuinka syön värikkäitä matoja ja oksennan täällä maailman toisella puolen! Oletko nähnyt minut alasti, joka puolelta! Se kuva, joka esittää kuinka keskitysleirillä natsit kippasivat luurangoiksi kuihtuneita ruumiita kauhakuormaajalla kuoppaan – siitä kuvasta on tehtävä ja tultava koko eurooppalaisen moraalifilosofian kova ydin! Siihen meidän on kaikki arvomme suhteutettava! Eläköön akateeminen filosofia!
Näillä latteuksilla ei jumalauta pilkata jumalaa. Taksin ovella vilkkuu entisen pääministerin sääri. Parodia on käynyt mahdottomaksi, ne tekevät sen itse. Väärin, ei riitä. Dehumanisointi on käynyt mahdottomaksi, ne tekevät sen itse.
Onko individualistisesta sokeudesta ja kulttuurisesta narsismista mitään ulospääsyä? En näe enää mitään sellaista – eurooppalainen uusi aika, joka korvasi vanhan- ja keskiajan retorisen perinteen kehittämällä silmän resurssit ja visuaalisen mieltämisen ajatusmallit kaikkine loistavine, yksilölliseen eriytymiseen, todellisuuden objektivoimiseen ja välineelliseen järkeen kuuluvine saavutuksineen – se on nyt auttamattomasti vaipumassa hautaansa.
Kummasti kaikissa kaupallisissa hautajaisilmoituksissa on tummahipiäisten toiskulttuuristen maahantulijoiden kuvia. Hautajaiset ovat yhtä ilojuhlaa, jossa Euroopan hautaa räikeimmin häpäisevät tänne kehitysmaista seilanneet elleivät peräti noudetut toiskulttuuriset Humu-Pekat. Muukalaiset tulevat valmiiseen pöytään, ja tarjoilijoita heille täällä riittää.
It’s the final countdown.
------------------------------------