 |
| Janet Henfrey karseimmasta karseimpana kansakoulunopettajana Dennis Potterin loistavassa tv-sarjassa "Laulava salapoliisi" (BBC 1986), jonka pääosaa näytteli menneellä viikolla edesmennyt Michael Gambon |
Mitä ilmeisimmin kantakansalaisen täytyy olla hyvin sivistynyt ja menestynyt, kun hän ei pysty enää ymmärtämään ihmisyyden perusasioista mitään.
Ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen yhteisöolento, joka olemassaolon taistelussa on miljoonat vuotensa selviytynyt nimenomaan yhteisöinä, ei toisiaan vastaan taistelevina yksilöinä. Tästä olemuksellisesta sosiaalisuudestamme suoraan seuraa, että evolutiivisesti valikoituneet, yhteisöjämme sosiaalisesti sisältä sitovat "kulttuuriset" voimat ovat ylivoimaisesti "perinnöllisintä" mitä ihminen saattaa nahkansa alla kantaa.
Ja nyt sitten itseään ihan sivistyneinä pitävät ihmiset yrittävät sopeuttaa toisiinsa kulttuurisesti täysin yhteismitattomia, yhteisötekijöiltään toisensa pois sulkevia kulttuureja. Ja sitten he ihmettelevät että onpas kummaa, kun teokraattinen järjestelmä ei sovikaan demokratian kanssa.
Ja kun joku tohtii sanoa jonkin kaikkein yksinkertaisimman ja kaikissa niissä maissa, jotka ovat vastaanottaneet kehitysmaalaisten kansainvaellusta, armottomaksi faktaksi osoittautuneen totuuden kulttuuristen hylkimisreaktioiden tuhoisuudesta, eivätkös nämä itseään sivistyneinä ja viisaina pitävät koulukliseidensä toistelijat aina palaa samoihin resepteihin joilla he ovat oppineet oman kulttuurimme epäsosiaalisuutta hoitelemaan.
Vaikka kaikki tähän oman aikamme suurimittaiseen mussuhumanistiseen ihmiskokeeseen – monikulttuurisuuskokeiluun – osallistuneet maat ovat kaikki ajautuneet sisäisen hajoamisen kierteeseen, silti Uljas Uusi Eurooppa syyttää itseään siitä ettei se ole ollut tulijoille tarpeeksi hyvä. ”Terroriteot torjutaan sillä että kohtelemme heitä niin hyvin, ettei heillä ole tarvetta sellaisiin tekoihin”, selitti meilläkin ihan tosissaan eräs edellisen hallituksen naisministeri.
Siis kun kulttuurille, joka yhteisöllisyytensä ylläpitämiseksi tarvitsee jatkuvasti vahvistuvia projektiivisia viholliskuvia, tarjotaan toista poskea, se lakkaa lyömästä? Sen tarvitsee lyödä kahta kauheammin. Jo maahantulijoiden toiset sukupolvet ovat ensimmäisiä väkivaltaisempia ja radikalisoituneempia.
Mitäpä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen? Kertoiko kukaan sinulle mitään oman eurooppalaisen uuden ajan kulttuurimme historiallisesti aivan erityisistä kognitiivisista ominaisuuksista? Kertoiko kukaan mitään mikä olisi auttanut sinua ymmärtämään, millainen valtava tajunnallinen ero ratkesi nelisensataa vuotta sitten eurooppalaisessa historiassa vanhan retorisen perinteen ja uuden kirjallisen perinteen väliin? Että vanhalla- ja keskiajalla vallinnut, kuuloaistin kognitiivisiin resursseihin perustunut puhutun kielen perinne, ja uudella ajalla syntynyt ja kehittynyt visuaalisen mieltämisen kognitio edustavat laadullisesti aivan erilaista ihmisyyttä?
Että tämä uudella ajalla syntynyt uusi ajattelu ja järki ovat nyt parin viimeisen vuosisadan aikana muuttaneet maailmaa ja ihmisen elinehtoja miljoona kertaa enemmän kuin mitä ne muuttuivat ihmissuvun koko aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana?
Mitä? Eivätkö ne kertoneen mitään siitä? Kertoivat vain että Descartes sanoi: ”Ajattelen, siis olen olemassa.” Ja löi kiilan ihmisen ruumiin ja hengen väliin? Mutta eivät selittäneet kartesiolaisesta subjektista eivätkä todellisuuden objektivoitumisesta, empirismistä ja luonnontieteistä mitään?
Löi kiilan ruumiin ja hengen väliin? Teologiaako siellä koulussa opetetaan? Mitä ihmettä – niin kai, kun akateemiset filosofimmekin näyttävät nyt tulevan teologisesta tiedekunnasta.
Olemme opettaneet lapsillemme vain käsitteellisesti harhaista näennäistietoa. Ja koulumme ovat olleet kuin valtioita valtioissa, omalakisia, omaa skolastista "tietoaan" toistavia, hmmm, uskaltaisiko tämän sanoa ääneen, eräänlaisia raamattukouluja.
Ei tarvitse mennä kuin muutamia vuosikymmeniä maamme historiassa taaksepäin, kun palaamme aikaan, jolloin Suomi oli yhden tunnustuksellisen uskonnon läpitunkema yksiarvoinen yhteiskulttuuri. Paria prosenttia lukuun ottamatta kaikki kuuluivat samaan kirkkoon. Se joka erosi kirkosta leimautui kommunistiksi. Opetetaanko koulussa tänäkään päivänä mitään siitä, että maagiset leimasanat noituvat ymmärryksemme, ja on lopulta ihan se ja sama mitä nuo leimasanat ovat, koska leimaamisen tajunnalliset mekanismit taannuttavat tiedollisen ajattelumme ihan siitä riippumatta millaisia tai minkä nimisiä opillisia tunnustuksia meille omassa ajassamme on tarjolla?
Jos joku ihan tosissaan tohtii väittää, että maamme olisi nyt yhtäkkiä kehittynyt moderniksi sivistysvaltioksi – ja tokihan tuollainen joku, täystyperä, mutta varmasti todistustensa ja oppiarvojensa puolesta leimallinen sivistyneistön edustaja, varmasti esittäisi myös maan monikulttuuristumisen todistuksena sen moniarvoistumisesta – mitä sellaiselle sivistysidiootille voisi sanoa? Miten mikään liian yksinkertainen tosiasia menisi tällaiseen kalloon? Esimerkiksi tosiasia, että monikulttuurisuus ja moniarvoisuus ovat toisensa pois sulkevia vastakohtia? Että teokratia ei voi koskaan sopeutua saati sulautua demokratiaan?
Että kulttuurit eivät vain voi, vaan reaalitodellisuudessa ovat, eivät vain toisiinsa totaalisesti sopeutumattomia, vaan täydellisen yhteismitattomia. Ettei meillä ole omassa tajunnassamme eikä tiedollisessa käsitteistössämme mitään edellytyksiä ymmärtää eriperustaista ihmisyyttä niin että saisimme kulttuuriset hylkimisreaktiot hallintaan.
Olemme edelleen tunnustuksellinen teokratia, vaikka valtiouskontomme leimalliset nimet ja näennäiskäsitteellinen sisältö ovat muuttuneet vanhakristillisyydestä vasemmistopopulistiseksi oppisivistykseksi. Kun meillä oli naispuolinen opetusministeri, joka kuulutti tavoitteeksi sen että 50% kansasta koulutettaisiin yliopistokelpoisiksi, uskalsiko kukaan edes nauraa?
Ei uskaltanut. Kirkosta eroaminen vielä 60-luvun alussa oli kova juttu. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ratkaisevaa edistystä.
Koulu on edelleen paha paikka. Monikulttuuristumisen aiheuttaman väistämättömän sosiaalisen häiriön myötä siitä tulee kantakansalaisten lapsille eräänlainen keskitysleiri ja kidutuskammio. Asumisen alueellista eriytymistä tulee täydentämään koulujen eriytyminen – joka tosiasiassa on jo hyvässä käynnissä, vaikka siitä ei juuri julkisuudessa puhutakaan. Osa yhteiskunnan taantumisesta totalitarismiin on nimenomaan sitä että erityinen puhumattomuuden kulttuuri syntyy ja vahvistuu.
Tulemmeko tällä vuosisadalla näkemään samanlaisen näytöksen – ihmisyyden romahduksen – jonka viime vuosisata pariinkin kertaan näki? Afrikassa on nyt pitkälti toista miljardia ihmistä, eikä siellä pidä paikkaansa se eurooppalaisesta ajattelusta tehty katteeton ekstrapolaatio, jonka mukaan elintason nousu automaattisesti vähentäisi syntyvyyttä. Mikään omaan erityiseen sivistykseemme olemuksellisesti kuuluva ei pidä paikkaansa missään muussa kulttuuripiirissä. Kun vuosisadan loppuun mennessä afrikkalaisia on neljä miljardia, niistä miljardi on vaeltanut Eurooppaan.
Eurooppa tulee kaatumaan rasismin pelkoon. Tohtorinhattu päässä, ritualistinen tohtorimiekka vyötettynä, kaulassa hautajaisiin hyvin sopiva valkoinen liina. Tilulii, tilulii.
--------------------------------------