Yhä vieläkin on yleisesti vallalla täydelliseen tietämättömyyteen perustuva harhakäsitys siitä, että toiskulttuurisuuden – siis muukalaisten, kaikenlaisen "vierauden" – pelko olisi jotain nimenomaan primitiivisille yhteisöille ominaista. Itse asiassa kehittymättömät ihmiset – kuten lapset – eivät vierasta toiskulttuurisia sen enempää kuin omaan kulttuuriin kuuluvia.
Kulttuuriset hylkimisreaktiot alkavat vasta kun kognitiiviset erot havaitaan ja niihin reagoidaan. Ne ovat siis pikemminkin kehityksen kuin kehittymättömyyden merkki.
Moraaliset tunnot meissä palautuvat varhaisimman kehitysvaiheemme riippuvuuskokemuksiin, ja noista ihmisyyden synnylle tärkeistä kehitysvaiheista meillä kaikilla tulisi olla paljon nykyistä enemmän tietoa. Valitettavasti ihmisyys on oppiaine, joka kaikissa kouluissamme jätetään väliin.
Jokaisen meistä sieluun syntyy ensin hahmo "sinä" – siis meitä hoitavan ihmisen hahmo – ja vasta vuosia myöhemmin kehittyy se "minä", jonka sitten myöhemmin läpi elämämme koemme oman olemassaolomme keskuksena. Tästä yleisinhimillisestä identiteettien marssijärjestyksestä johtuen elämme aina kaikki ikään kuin toistemme sieluissa, ja kaiken mitä teemme toisillemme, sen teemme myös itsellemme – itsessämme – ja tästä sielunrakenteesta seuraava "kultaisen säännön" moraali on todella yleismaailmallista.
Joten siis ne kulttuuriset hylkimisreaktiot joista nyt olemme aivan aiheetta huolestuneita tarvitsevat todella vahvan efektin ihmisyyden yhteismitattomuudesta ja ryhmien keskinäisestä yhteen sopimattomuudesta ennen kuin ne edes heräävät.
Ja moraalin yleisistä kehitysmekanismeista seuraa myös, että kaikki konfliktit syntyvät sosiaalisesta sisäpiiristä ja jatkuvat ulkokehälle jakaen sen kahtia. Esimerkiksi sodissa ratkaisevat rintamalinjat syntyvät pikemminkin sotaa käyvien maiden sisälle, eivät sinne missä taistelurintama on. Samoin kulttuuristen hylkimisreaktioiden varsinainen jakolinja kulkee oman kulttuurin sisällä – itse asiassa kansallinen kipeä kahtiajako meilläkin viis veisaa vieraskulttuurisia koskevista kulttuurisista tai sosiologisista tosiasioista, vaan "sotaa" käydään enemmänkin oman kansan kesken.
Ja sotaa käydään aina niiden kulloisenkin ajan yhteiskuntailmassa vallalla olevien ideologisten oppien "tiedollisissa" ajatuskulisseissa jotka edustavat aikalaistotuuksia.
Natsi-Saksahan sai opilliset ajatuskulissinsa kansatieteeltä, jossa noina aikoina uusinta tieteen eturintamaa edustivat rotuteoriat. Oman aikamme kipeät kahtiajaot taas ovat syntyneet yliyleistävillä yleiskäsitteillä muotoiltujen "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" pohjalle.
Totalitarismi on pohjimmaiselta laadultaan yhteisövoimien käynnistämä puolustusreaktio yhteisön hajoamista vastaan. Koska emme ymmärrä – eikä meille ole kouluissamme opetettu – edes sosiologian perusteita – että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin – olemme nykytilanteessa totaalisen voimattomia vastustamaan käynnissä olevaa yhteiskuntamme taantumista ja romahdusta.
Meille on mahdotonta ymmärtää, että yhteiskunta voi taantua totalitarismiin ihan minkä tahansa opillisen ideologian aatekulisseissa. Psyykemme takertuu perimmäisiä identiteettejään myöten kulloinkin olemassa oleviin ja yhteisöä eniten kahtiajakaviin opillisiin "totuuksiin".
Siinä missä meidän nyt pitäisi ottaa esiin nousevat kulttuuriset hylkimisreaktiot merkkeinä meissä vielä jäljellä olevasta perusihmisyydestä, siinä me nyt pystymme vain syventämään harhaisille ideologioille pohjautuvaa toinen toisemme epäinhimillistämistä.
----------------------------------