 |
| Läksyt oppimatta: on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin |
Kehitysmaissa, joissa yhteiskunta ei ole samassa mielessä järjestäytynyt kuin oma yhteiskuntamme on ja joista nykyinen ja vielä tällä vuosisadalla mahdollisesti satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvava kansainvaellus lähtee liikkeelle, juurettomien ja kaikkeen valmiiden yksilöiden matkojen järjestäminen on raakaa liiketoimintaa, jossa mistään yleisinhimillisistä menettelytavoista tai päämääristä ei ole jälkeäkään.
Meillä vastaava liiketoiminta, vastaanottotoiminta, pyörittää ihan vastaavalla tavalla ”sairasta” rahaa myllyjensä rattaissa, ja vaikka vastaanottokoneistot tuottavat yksityisille toimijoille näennäistä voittoa, yhteiskunnan kannalta kaikki on pelkkää tappiota. Me vain osaamme noitua oman ymmärryksemme paremmin emmekä pysty sellaiseen älylliseen rehellisyyteen, jossa tunnistaisimme millaista pyramidia olemme omaan yhteisöömme pykäämässä.
Politiikka on karannut kauas siitä ohjeesta, että ensin olisi tunnustettava tosiasiat. Politiikka on nykyisin jotain täysin päinvastaista – se on taitoa korvata todellisuutta tarkasti ja jäännöksettömästi kuvaavat käsitteet yliyleistävillä yleiskäsitteillä, stiiknafuulioilla, joilla kaikki realiteetit saadaan irti reaaliselta maaperältä ja pystytään ylevöittämään ne ylihistoriallisiksi, ylikulttuurisiksi, ylikansallisiksi ja yliyhteisöllisiksi yleisinhimilliseksi yleishumanismiksi, jolle saman idealistisen moraalin raameissa ei mitään hintalappuja saakaan asettaa.
Mitään perustavanlaatuista ei näissä asiayhteyksissä saa esittää. Vaikka ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen yhteisöolento, ja vaikka yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet ovat määränneet ja määräävät selviytymisemme ehdoista – ja vaikka kaikki ”ihmisyys” on nimenomaan kulttuurista ihmisyyttä – silti osaamme sulkea silmämme reaalimaailman lainalaisuuksilta ja kuvitella, ettei maailmassa ole muita kuin yksilöitä ja että yksilöt ihan oman vapaan tahtonsa varassa voivat itse päättää mitä ovat ja mitä eivät ole.
---------------------
Jos sivistyneisyytemme, tietomme ja ymmärryksemme, yltäisi edes oman kulttuurimme historian eri aikakausille, ja jos meillä olisi edes jonkinlainen käsitys siitä, miten erilaatuista oma eurooppalaisen kulttuuripiirimme ajattelu ja ”järki” on eri aikakausina ollut – ehkä me siltä pohjalta saisimme edes aavistuksen siitä miten täydellisen yhteismitattomia maailman suuret kulttuurit keskenään voivat olla.
Antiikin kreikkalaisille ”totuus” oli myyttistä ja ”samaistavaa”, eikä heillä esimerkiksi ollut samanlaista syysuhdeajattelua kuin mikä meille uuden ajan kasvateille on niin ominaista että kuvittelemme sen kuuluvan ihmisaivoihin jotenkin olemuksellisesti ellei rakenteellisesti. Vaikka antiikin ihmiset erottivat ”oliot” ja ”ominaisuudet” toisistaan, ”syyt” eivät heidän miellemaailmassaan sijoittuneet ”olioiden” ulkopuolelle – ulkopuolisina vaikutusvoimina – vaan he sijoittivat ”syyt” olioiden sisään niiden ominaisuuksina.
Nyt me näemme sellaisen ”järjen” laadun maagisena, mutta antiikin aikalaisille se oli ”totuus”.
Voisimme ehkä ymmärtää myyttistä mielenmaisemaa paremmin, jos eläytyisimme joihinkin omassa keskuudessamme vielä maagisen ominaislaadun omaaviin entiteetteihin, esimerkiksi ”rahaan”, joka edelleen omaa sekä ”syyn” että ”välineen” ominaisuuksia. ”Rahan” ominaisuudet palautuvat nimittäin kehityksellisesti vielä kauemmas ihmisen primitiiviseen alkuhistoriaan kuin antiikin maailma – ”rahassa” elää edelleen pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja itse asiassa oma talousajattelumme on todelliselta laadultaan ”taloususkontoa”, joka rakentuu psyykemme rakenteiden pohjalla vielä eläviin ja vaikuttaviin varhaishistoriallemme ominaisiin omnipresenssin ja omnipotenssin tuntoihin.
---------------------
Aika harva meistä pystyy porautumaan meille valmiina annettujen tiedollisten käsitteiden pinnan läpi niin syvälle tajuntamme hahmon- ja käsitteenmuodostuksen alkutekijöihin, että voisimme eläytyä oman ihmisyytemme historian kehitysperspektiiveihin. Kunkin aikakauden ihmiset ovat aina oman aikalaisajattelunsa vankeja – he ovat ”oman kielensä häkissä”, kuten viime vuosisadan nerokas kielifilosofi Ludwig Wittgenstein olisi tämän asian ilmaissut.
Hän ajatteli, että nimenomaan kieli on ajattelumme ja rationaalisuutemme rakennusainetta, ja että ottamalla lauseen rakenteen malliksi ja tutkimalla ”elementaarilauseen” elementtejä pystyisimme jäljittämään meille todellisuudessa ilmenevän ”järjen”. Hänen nuoruudenteoksestaan – jolle aluksi ei millään meinannut löytyä julkaisijaa – tuli sitten koko viime vuosisadan ehkä eniten siteerattu filosofinen tutkielma.
Ymmärtääkseni hän itse ei missään vaiheessa nähnyt selvästi sitä, että hänen analyysinsa kohdistui nimenomaan ”kirjoitettuun” kieleen – mutta tyytymättömänä siihenastiseen työhönsä hän sitten myöhäisfilosofiassaan teki yrityksen porautua tämän laadultaan ”kirjoitetun” kielipinnan läpi aina ”puhutun” kielen tajunnallisiin alkioihin, kehitykselliseen varhaishistoriaan, kielen alkuperäisille syntylähteille, hahmon- ja käsitteenmuodostuksen tuossa vaiheessa vielä määreettömälle maaperälle.
Luulen, että hän pääsi tajunnallisia alkioita jäljittäessään syvyyksiin, joihin normaali-ihmisen minärakenteella ei ole mahdollista päästä. Hänellä oli täysin poikkeuksellinen kyky sietää syvää sielullista epävarmuutta.
En voi olla reagoimatta siihen omalle ajallemme tunnusomaiseen ja joka paikassa päälle hyökkäävään ”mielipiteiden” varmuuteen, jolla aikamme ihmiset – ja varsinkin niin sanotut ”vallanpitäjät” – omaa erinomaisuuttaan julkituovat. Jos ihmiset oikeasti ajattelisivat omilla aivoillaan, he eivät kokoontuisi kymmenin tuhansin mielenosoituksiin huutamaan yhtä sanaa: ”Rasismi, rasismi, rasismi, rasismi…”
-----------------
Kun eletään yhteisöllisen epävarmuuden aikoja, ihmisten on helpompaa määritellä itsensä ja identiteettinsä "kielteisestä käsin". On helpompaa tietää se mitä itse ei ole kuin se, miten mitä olisi oikeasti hyvä ajattelu. Sosiologian perustaja Durkheim nimitti tällaista ilmiötä "negatiiviseksi kultiksi".
Meillä suomalaisilla on takanamme seitsemän sadan vuoden historia vieraalla hallintokielellä alistettuna kansana, ja tämän alistushistorian seurauksena suomalaiseen sieluun on istutettu kaikkea aina kahtia jakavat kaksinapaiset ajatusmallit. Vaikka ulkoiset vallat ovat kuvasta poistuneet, silti me edelleen -- nyt omaan sieluumme sisäistettyinä ja oman yhteisömme sisällä -- jakaudumme niihin, jotka samaistuvat "voiman oikealle puolelle" ja niihin, jotka eivät edes osaa tai halua mielistellä.
Ja ne hyväihmiset, jotka kokevat olevansa lojaaleja ja kunniallisia, voivat aivan aidosti inhota niitä, jotka suljetaan tämän itseään kyseenalaistamattoman legitiimin identiteetin ulkopuolelle.
Suomalaisille on ominaista aivan erityisen voimakas "negatiivisen kultin" muodostus. Meillä varmaan vaaleissakin äänestetään enemmän jotakin vastaan kuin jonkin puolesta. Ja koska kyseessä on varsin primitiivinen kultti, se tarvitsee jatkuvaa ryhmävahvistautumista, yhteisyyden ilmaisuja. Nyt kokoonnuttiin kymmenen tuhannen joukossa huutamaan maagista taikasanaa.
-------------------------
Rasismi rasismi rasismi, rasismi rasismi. Rasismi rasismi, rasismi. Rasismi rasismi rasismi rasismi, rasismi rasismi – rasismi rasismi rasismi – rasismi rasismi rasismi, rasismi rasismi. Rasismi rasismi. Rasismi rasismi rasismi, rasismi rasismi rasismi rasismi, rasismi rasismi rasismi.
Rasismi – rasismi rasismi, rasismi rasismi rasismi: rasismi rasismi, rasismi rasismi rasismi.
Rasismi rasismi rasismi rasismi. Rasismi rasismi rasismi rasismi, rasismi rasismi rasismi – rasismi rasismi rasismi rasismi – rasismi rasismi rasismi rasismi rasismi rasismi.
-------------------------
Kun mieli käpertyy yhteen maagiseen taikasanaan – johon saadaan sisällytetyksi kaikki kielen ominaisuudet signaloivasta vaaramerkistä symbioottisen myyttisyyden ja syysuhdetotuuden kautta propagandistiseen poliittisen vastapuolen mitätöintiin ja alitajunnan pohjimmaisista tunkioista nousevan inhon osoittamiseen asti – miten tällaista ”ajattelua” enää voisi millään ulkopuolisilla opastuksilla oikaista tai korjata?
Kertomalla että kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä, eivätkä täysin yhteismitattomat, toisilleen sosiodynaamisesti vastakkaiset yhteisövoimat – kuten ne jotka erottavat teokratian ja demokratian – voi koskaan sopeutua tosiinsa? Kertomalla ettei yhteisön sisäisen sosiaalisen sitovuuden vahvistamisesta voimaantuva kulttuuri voi koskaan luopua tarvitsemistaan yhteisöllisistä ominaisuuksista – tajunnallisten tabuaukkojen ylläpitämisestä kulttuurisen kuvakiellon avulla, ankarasta mekaanisesta ulkoaohjaavasta normimoraalista, sisäistetyistä kunnian ja häpeän tunnoista, jyrkästä sukupuoliseparaatiosta, väkivallasta?
Kertomalla, että oma eurooppalaisella uudella ajalla aivan erityisten kulttuurikognitiivisten ehtojen vaikutuksesta syntynyt, visuaaliselle mieltämiselle ja kartesiolaiselle rationaalisuudelle perustuva järkiajattelumme on nyt parin viime vuosisadan aikana saanut maailmassa ja ihmisen elinehdoissa aikaan muutoksen, joka on miljoonakertainen verrattuna ihmissuvun koko aiempaan miljoonan vuoden kehityshistoriaan?
Kertomalla ettei se ”moniarvoisuus” jota oma ajattelumme tavoittelee, voi toteutua missään muualla kuin sellaisessa erityiseen ”edustuksellisuuden” kognitioon perustuvassa demokratiassa, joka eurooppalaisella uudella ajalla syntyi ja kehittyi? Että tämä ”moniarvoisuus” on jotain täysin erilaatuista kuin ”monikulttuurisuus”. Että ”moniarvoisuus” ja ”monikulttuurisuus” ovat tosiasiassa toisensa pois sulkevia vastakohtia?
------------------
Mutta he vastaavat kaikkeen tällaiseen huutamalla vain yhtä sanaa: ”Rasismi!”
---------------------