Moderni arkkitehtuuri on kaikkien klassisten korostusten vastakohta. Antiikista asti vaikuttanut terve tarve tuoda esiin kantavia rakenteita ja linjoja on nyt arkkitehdin visuaalisen jäsennyksen äärimmäisen väistöliikkeen kohde – nyt suurkaupunkeihin nousee korkeita kerrostaloja, jotka muistuttavt suussa katkenneita hampaita, ja varsinaiset pilvenpiirtäjät ovat vinoon vinksahtaneita, kieroja ja painopisteensä kadottaneita korkkiruuveja kuin hoipertelevat humalaiset.
Hieman ihmetyttää mistä tämä nykymaailman mallitus on saanut motiivinsa. Jostain syystä se mielessäni jäsentyy vain vastaliikkeenä harmonialle. Dynamiikka ei ole tervettä, vaan jotain täysin päinvastaista. Ikään kuin kaikki eurooppalaisen antiikin arvot – kannattelevien rakenteiden ja voimien korostaminen – mutta myös uuden ajan visuaalisen jäsennyksen keskeiset elementit – syvyysperspektiivi, lineaarinen ajallinen jatkuvuus, dialektiikka – olisi yritetty täydellisesti tuhota ja unohtaa.
Jotain itsetuhoista tuossa on. Ikään kuin haasteena olisi irtisanoa jokin perustavanlaatuinen turvallisuuden alkuehto – jokin joka palautuu vastasyntyneen maailmaan, tuntoaistin, tuen tarpeen ja putoamisen pelon maailmaan. Irtiotto halutaan nyt elvyttää pysyväksi elämänmuodoksi.
Keskiajalla ja vielä uuden ajankin puolella rakennetuissa linnoissa voi olla monta metriä paksut kivimuurit, joissa tykkejä varten ampuma-aukot. Sellaisia katsellessa miettii, mikä oli se turvan tarve, jota ne palvelivat. Kymmeniä metrejä korkeassa tornissa oli ulkoseinälle muurattu huteran oloinen käymälä, jonka reijästä ulosteet putosivat alas vallihautaan tai järveen. Mikä on tällaisen mukavuuslaitoksen psykologia.
Ajattelin Vladimir Putinin istumaan tarpeitaan tekemään tuollaiseen koppiin. Eikö hän ole peloton mies, niinkö luulette. Alhaalla linnan pihalla vartoo hänen valkea ratsunsa. Hän tekee mitä haluaa, kukaan ei uskalla sanoa poikkipuolista sanaa. Hänellä on vallan maku suussaan, ei vain sosiaalisen nousun vaan irtioton tarve ja todellinen mahdollisuus, hän elää omien korviensa välissä, narsistisen uhriajattelun martyrologisissa poimuissa, suurenmoisen historiallisen harhan vallassa.
Hän ei osaa varsinaisesti mitään. Hän ei hallitse kiviä, ei geologiaa, ei mineralogiaa, ei fysiikkaa, ei kemiaa, ei mitään mitä kaupunkien infran rakentaminen vaatii. Jos se hänestä olisi kiinni, maailmassa ei olisi ainoatakaan linnaa, ei valtatietä, ei pyssyä, tykkiä tai ohjusta, ei autoa, junaa tai lentokonetta. Hänen sekoittamansa sementti rapautuisi ja murenisi muutamassa tunnissa. – Mutta hänellä on yksi asia, jota kellään muulla ei ole. Hänellä on valtaa. Hänellä on kaikki se valta, joka kaikilta muilta on poissa.
Mistä mies saa valtansa? Sille on selityksensä, mutta se on niin yksinkertainen ettei sitä kukaan ymmärrä. Ihminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen olento, joka olemassaolon taistelussa on selviytynyt, ja selviytyy jos yleensä selviytyy, vain yhteisöinä, ei toisiaan nokkivina kanoina. Valta on siinä mielessä maaginen asia, että se on syntynyt ja syntyy ihmismielessä ennen kuin sanat ovat syntyneet. Siksi yksilötietoisuudessamme ei ole edes sellaisia sanoja, joilla voisimme kuvata ja selittää valtaa.
Ihmistieteistä sosiologia on viimesyntyisin – ja sosiologiaa autonomisena tiedonalana voi ymmärtää vain se, joka ensin ymmärtää syvyyspsykologiaa ja sen opetuksia siitä miten olemuksellisesti kollektiivisia mielen syvimmät kerrokset ovat. Tie sosiologiaan käy psykoanalyysin kautta.
Putinin mahtavassa sivistysvaltiossa Stalin kielsi psykoanalyysin, olikohan vuonna 1936. Sitä ei olisi tarvinnut kieltää, koska sitä pystyvät ymmärtämään vain aniharvat, ja niistä yksikään ei ole samalla tavalla vallananastajille vaarallinen kilpailija, vallanhimon riivaama kuten Stalin ja Putin.
Putinilla ei ole minkäänlaista aavistusta niistä piruista, jotka hänen alitajuntaansa riivaavat. Hän ei tosiaankaan osaa mitään todellista – mutta hän osaa kaikkein raaimman valtapelin – osaa irtisanoutua ja ottaa valtasuhteen muihin ihmisiin. Stalinin vainoharhaiseen tapaan hän kokee kaikki ympärillään olevat kilpailijoiksi ja uhkaksi. Paranoia on iskenyt pahasti syvälle sydänalaan.
Hän hyökkää Ukrainaan, pommittaa talot kiviraunioiksi ja tappaa siviilejä. Ja odottaa että maailma kohtelisi häntä kunnioittaen, suurena sankarina. Onko meillä sanoja ilmaisemaan, mitä tässä inhimillisessä tragediassa tapahtuu.
Sanoja ei ole, eikä edes tule, koska me viis veisaamme viisaista sanoista. Ehkä ne ovat liian yksinkertaisia tai liian vaikeita ymmärrettäviksi. Kuka ymmärtää sosiologian perusasetuksia – että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Että siis yhteisöllisten valtajärjestelmien ominaisuudet eivät ole seurausta siitä mitä yksilöt ovat ja mihin he pyrkivät. Että valta on maaginen mekanismi, joka periytyy hamasta alkuhistoriasta, ja jokaisessa kulttuurissakin kulkee muuttumattomana satoja, ellei tuhansia vuosia.
Että esimerkiksi totalitarismi – yhteisöllinen taantumailmiö takaisin ihmisen primitiivisissä alkulaumoissa vallinneen vahvan sosiaalisen sitovuuden tilaan – ei ole seurausta siitä mitä minkin vuosisadan tai -tuhannen ihmiset ”opillisina” ideologisina ”totuuksina” päässään pähkäilevät. Että taantumailmiö on jotain paljon perustavanlaatuisempaa, paljon alkukantaisimmilla ehdoilla toteutuvaa kuin mitä on mikään käsitetiedollinen ajattelu tai ideologinen oppirakennelma.
Kuinka poliittinen pyrkyri, jota valtataistelut motivoivat, koulukirjansa ulkoa lukenut ja puolueensa ohjelman satoja kertoja läpi käynyt retorinen käsiteautomaatti, voisi ymmärtää mitään oman pienen sielunsa pimeydestä?
Kuka poliitikoista oikeasti ymmärtää yhteiskuntamme nykyistä kriisitilaa? Että ihan vastaavalla tavalla kuin Putin saa valtansa ikiaikaiselle matriarkaatille ominaisesta puhumattomuuden kulttuurista, ihan vastaavalla tavalla mekin olemme nyt omaan keskuuteemme pystyttämässä ”poliittiseen korrektiuteen” perustuvaa puhumattomuuden kulttuuria. Totalitarismin kaikki tunnusmerkit, alkaen sensuurista, negatiivisista kulteista – siis siitä että yhä epävarmemmat yksilöt kokevat helpommaksi ja alkavat määritellä itseään ”kielteisestä käsin” – pahuutta projisoivista leimasanoista, maagisista tabukäsitteistä, reagensseista ja triggereistä, ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuurista, käsitteellisesti epäselvien lakipykälien perusteella nostetuista syytteistä ja näytösoikeudenkäynneistä –
Kaikki tällaiset totalitarismiin taantumisen tunnusmerkit ovat jo olemassa yhteiskuntamme keskusteluilmastossa. Emmekä me niitäkään pysty näkemään ja niihin kriittisesti suhtautumaan. Meille käy kuten totalitarismiin taantuneille kansoille on kautta historian käynyt – meidätkin hämää täydellisesti se, että taantuminen on aina tapahtunut ajan arvovaltaisimpien akateemisten oppien, viimeisimpien hienojen ideologioiden ja suurinta kunnioitusta nauttivien arvojen ajatuskulisseissa.
Mieleeni tulevat kauhistuneet ruotsalaisrouvat, jotka ”Tuntemattoman sotilaan” ilmestymisen jälkeen vaativat kustantajaa poistamaan kirjasta sotilaiden kirosanat. Ei suomalainen sotilas noin sivistymätön saanut olla. Kustantaja totteli kiltisti – repliikit siivottiin kuudennesta painoksesta alkaen. Nyt olemme taantumassa totalitarismiin yliyleistävillä ylevöitetyillä yleiskäsitteillä muotoiltujen ”ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden” aatekulisseissa.
Tervetuloa takaisin, tämän perinteen parhaat edustajat. Hitler, Stalin – ja Putinhan jo onkin täällä. Tervehdys toverit, internatsionalismin hengessä, kansojen keskinäisen veljeyden hengessä.
------------------------------------