 |
| Liberalismin pylonit |
Taloudellisen liberalismin klassikkona tunnetuksi tullut skotti Adam Smith erotti toisistaan käsitteet ”käyttöarvo” ja ”vaihtoarvo” ja pohdiskeli, miksi jollakin varsin vähän käyttöarvoa omaavalla asialla saattoi olla suuri vaihtoarvo. Esimerkiksi timantit – vaikka maailmassa tuskin kukaan on koskaan kuollut suoranaisesti timanttien puutteeseen, niillä on erinomaisen korkea vaihtoarvo.
Timantit ovat niin kova juttu, että itse asiassa ne ovat kovaa valuuttaa. Kun kaiken vaihdannassa tarpeellisen rahan ongelmana on aina ollut pelko siitä, ettei tämä yleisen arvon mittayksikkö säilytä vakaata arvoaan, on rahan arvo yritetty historiallisesti sitoa johonkin kiinteään reaaliseen ankkuriin, ja tällaisia pysyvyyttä edustavia entiteettejä sitten ovat olleet kulta ja timantit.
Kiiltävissä metalleissa tai säihkyvissä timanteissa ei tietysti sinänsä ole mitään sen enempää ”reaalista” kuin mitä on painokoneen syytämissä seteleissäkään, mutta ihminen kokee nuo valoa erityisellä tavalla taittavat kohteet erityisellä tavalla. Ihminen on eräänlainen harakka, joka on mieltynyt kiiltäviin esineisiin. Meillä on lintunäkö, ja ne muutamat miljoonat vuodet, jotka olemme viettäneet luonnonvalon – päivän ja yön, vuorokausirytmin – armoilla, ovat opettaneet meille valonheijastusten maagisen arvon.
Itse asiassa kulta ja timantit ovat ihan päinvastaista kuin mikään millä on reaalista merkitystä. Ne ovat tosiasiassa puhtainta magiaa mikä tajunnassamme vaikuttaa. Lajihistorian irvokkain vitsi varmaan on se, että yleisen arvon mittana käyttämämme vaihtoväline, raha, yritetään kalibroida liisteröimällä ja sitomalla se inhimillisen harakan nokkaan.
Ehkä se takaa sen, ettei korppi korppia noki.
Kun äijä vetää hännystakin ylleen, kanisterista tulee ministeri. Rouvapuolet hienostelevat silkillä, ja ripustamalla kaulaansa helmiä ja helyjä. Hallitus marssii rivissä presidentinlinnaan kuin pelastusarmeijan sotajoukko. Kaikki valmiina taistelemaan hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Leikkauksia se vaatii – sosiaaliturvan leikkaaminen hyvinvointivaltion nimissä on yhtä tyypillinen kuin typerä käsitteellinen häränpylly.
Adam Smithin pohdiskelut kaksi ja puoli vuosisataa sitten siitä, mikä on reaalista ja mikä ei, eivät toistaiseksi ole tuottaneet kunnollisia vastauksia. Kriisiaikoja on meilläkin käyty läpi – sellaisia kuin oli 90-luvun lama, joka seurasi siitä, että silloinen presidentti oli hurahtanut lainakaupan vapauttamiseen ja rahaekspansioon – mutta nyt nuokin opetukset on unohdettu. Ne on haudattu samalla tavalla kuin Koiviston konklaavin asiakirjat.
Nyt kyhätään uusia Liisan listoja, taas niillä tehdään ihmeitä ihmemaassa. Liisa puhui tosissaan ja tohkeissaan ”reaalisesta rahasta”. Se taitaa olla irvokkaan käsitteenmuodostuksen täydellistymä, talousoppineisuuden korkein aste. Sen rinnalla kalpenevat niin Smithin pohdiskelut kuin liberalismin suomalaisen esitaistelijan Anders Chydeniuksen kriittiset termit kuten ”puhdas raha”.
No, onhan kansallisvaltioiden rooli lainakauppiaiden parhaina asiakkaina olemuksellisesti jonkinlaista rahanpesua. Ikään kuin pestäisiin kuplia kirkkaiksi. Ilman kansallisvaltioita iso osa puhalletuista raha-arvokuplista puksahtaisi tyhjää.
---------------------
Aasinsilloiksi sanotaan kömpelöitä yrityksiä siirtyä yhdestä asiasta toiseen aivan kuin niiden välillä vallitsisi jokin oikea asiayhteys. Parhaassa tapauksessa yhteys on metaforinen – eli sillan molemmilla puolilla on tosiaankin jotain jollain lailla samanmuotoista.
Muodoilla on hyvä noitua ymmärrys. Muoto on abstraktio, ääriviiva josta tunnistaa olennaisen.
Käyttöarvon ja vaihtoarvon välille on turhaa kyhätä sisällöllisiä merkityssiltoja. Ne ovat laadullisesti eri kategorioissa. Niiden välillä ei todellakaan ole mitään jännettä tai palkkia joka koko matkalta kannattelisi. Tajunnallisesti ne toki kumpikin palautuvat samaan alkuykseyteen, siihen alitajunnassa vellovaan alkumereen, jossa millään ei vielä ole hahmoa, ei mitään kiinteää muotoa.
Alkumeri on vastasyntyneen ja varhaisen lapsuuden puhtaita tuntemuksia, omnipresenssin ja omnipotenssin, kaikkiallisuuden ja kaikkivoipaisuuden tuntoja. Ne muodostavat esimerkiksi maailman kaikkien uskontojen perimmäiset rakennusaineet. Kaikki ikuinen aikuinen autenttinen arvoajattelu palautuu noihin tuntoihin – arvot eivät ole tiedollisesti perusteltavissa, niiden kaikki perustelut ovat pelkkiä aasinsiltoja.
Myös talousajattelu on pohjimmiltaan uskontoa, erityisesti tämä nykyinen uuden ajan opillinen talousajattelumme. Taloususkonto on maallistuneen maailman yhä tarvitsemaa magiaa, ja ”raha” on pohjimmiltaan uskonnollislaatuisen kaikkivoipaisuuskuvitelman nykyinen muoto. Usko aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen on oman aikamme versio iankaikkisuudesta.
Metaforan maailmasta ei mikään silta johda reaalimaailmaan. Ne ovat yhteismitattomia, aivan erilaatuista todellisuutta. Toki rahamarkkinoiden vapauttamiseen hurahtanut presidentti koki nostaneensa hatustaan kanin, mutta totuus taikatempusta paljastui heti hullujen vuosien jälkeen. Muutamia vuosia meni taloudella kaikkien tilastojen mukaan ihan hyvin, aasit ravasivat silloilla toimintatarmoa täynnä.
Leikkauslistoja laativat Liisat elävät omassa ihmemaailmassaan. Niissä ei ole yhtään sen enempää järkeä kuin mitä oli rahaekspansiossakaan. Sillat romahtavat kuljettiinpa niillä kumpaan suuntaan tahansa.
--------------
Aikamme ihmisen ajattelu on taiteilua käsitteellisillä aasinsilloilla valkoisten tabuaukkojen yli. Yhteiskuntailmassa on niin paljon puhumattomia kipeyksiä, ettei mitään tiedollisesti kantavaa ajattelua voi rakentua. Samat poliittiset toimijat, jotka ovat kuin kotonaan taloususkonnon ja rahamaailman numeerisen näennäiseksaktiuden pinnoilla, ovat yhtä täydellisen kyvyttömiä käsittelemään monikulttuuristumisen seurauksena väistämättä kasvavia raiskaus-, ryöstö-, väkivalta- ja huumerikollisuuden tilastonumeroita.
Jotkut poliitikot ovat käsitteellisten väistöliikkeiden virtuooseja, vähän kuin sirkuksen nuorallatanssijat. Hirttoköysi kaulassaan he tasapainoilevat tabuaukkojen yli, mutta kummasti vain harvat putoavat. Metaforilla on todella mahtava maaginen kannatteleva voima. Jeesus kävelee vetten päällä.
Kun ihmismieli kriisiytyy, kipeät asiat pitäisi pystyä käsittelemään. Ensin pitäisi pyrkiä käsitteelliseen selvyyteen, sen jälkeen toimia parhaan päämäärärationaalisen järjen mukaan. Mutta kun ajattelu on taantunut uskonnollisen tunnustuksellisuuden asteelle, tällaisessa ei päästä edes alkuun. Houkuttelevinta on torjua tuskaiset jutut pois tietoisuudesta ja haudata kaikki vaikeat asiat alitajuntaan. Näin tietoinen ajattelu on pian tietämättään täynnä valkoisia tabuaukkoja, joita mieli kiertää kaartaa karttaa kuin kellarin rottia.
---------------------
Kun natsien harjoittama joukkotuhonta toisen maailmansodan jälkeen paljastui, se oli eurooppalaiselle ihmiselle liian kipeä asia käsiteltäväksi. Totalitarismiin olemuksellisesti kuuluva sosiopsyykkinen taantuma ei tullut asiaankuuluvalla käsitteistöllä kuvatuksi ja selitetyksi, vaan joukkotuhonnasta puhuttiin yhtä vääristyneestä näkökulmasta kuin sotahistorioitsijat selittävät sotatapahtumia – ikään kuin mitään sosiopsyykkistä taantumaa ei olisi olemassakaan, ikään kuin operaatioissa olisi kysymys päämäärärationaalisen järjen strategioista.
Rationalisaatio on vain neuroottinen defenssimekanismi. Siitä on mahdoton matka sosiologiseen ymmärrykseen. Kansan yleistä syyllisyyttä koskevat kysymykset olivat liian kipeitä käsiteltäväksi.
Syyllisyys fokusoitiin korkeimpiin natsijohtajiin, joille langetettiin Nürnbergissä hirttotuomiot. Todelliset ongelmat, sosiopsyykkisen taantuman kollektiivinen luonne sivuutettiin, ja sosiologinen selvitys korvattiin laatimalla yliyleistävillä ylevöitetyillä yleiskäsitteillä Ihmisoikeuksien Yleismaailmallinen Julistus, johon kirjattiin kauniita vaatimuksia ihmisarvosta ja -oikeuksista.
Tuo julistus, johon ajattelunsa tabuaukkojen yli harppovat moralistit yhä hirttäytyvät, on aivan erinomainen esimerkki, joka tarjoaa opetusmateriaalia siitä, miten absoluuttinen moraali syntyy. Kun kohtaamme jotain niin kipeää, että sen käsitteleminen on sietämätöntä, moraaliset kysymykset on kuoletettava ja haudattava pinnan alle niin perusteellisesti, ettei mitään kysymyksiä synny eikä mikään epäily pääse mihinkään käsiksi.
Liian hirveät efektit tappavat kokemuksen. Todellisuusefekteistä tulee totuusefektejä.
Mitä heikompi ihminen, sitä vahvempi moraali. Narsistit, joilla on syvä minävamma, samaistuvat kaikkein helpoimmin erilaisiin uhrirooleihin, ja samaistuminen viattomiin uhreihin kääntyy kokemukseksi omasta oikeassaolemisesta – ja johtaa omakädenoikeuteen. Näin moraalinen vahvistus toimii heikon minän pelastajana.
Haavasieluiset taiteilijat laulavat ääni väristen vähäosaisten kohtaloista, ja he osaavat sen hyvin, koska itse ovat heikoista heikoimpia. Se on sielun ansa. Se johtaa umpikujaan. Mitä enemmän eläytymistä, sitä vahvemmaksi kasvaa voimaantuminen ja usko omaan oikeassa olemiseen. Totuus muuttuu tabuksi, eikä terveelle epäilylle jää sijaa. Varmuuden ylläpitämiseksi tarvitaan vahvoja projektiivisia viholliskuvia. Leimasanat ovat taikasanoja, paatoksella ladattuja aseita: ”Rasisti!”
Absoluuttinen moraali on sitä että suhtautumisessa avainärsykkeisiin kehittyy nollatoleranssi. Se on narsistin sielua suojeleva mekanismi – se toimii niin, että hyvien asioiden nimissä suljetaan silmät ja korvat ja kaikki tajunnan ovet vastaanottamasta tietoa siitä miten reaalimaailma oikeasti toimii ja mikä siinä on mahdollista. Tarpeen vaatiessa säädetään laki, joka kriminalisoi sellaisen tiedon levittämisen, joka loukkaa absolutistien absoluuttisia todistelutarpeita.
-----------
Sisällöllisesti Ihmisoikeuksien Yleismaailmallinen Julistus on malliesimerkki sellaisesta käsitteiden käytöstä, joka toimii omnipresenssin ja omnipotenssin tarvitseman hartauden pyhittäjänä, mutta ei sisällä mitään edellytyksiä asioiden toteuttamiseksi reaalimaailmassa.
Siinä julistuksessa ihminen esiintyy pelkkänä ääriviivana, sisältä määrittelemättömänä aukkona – hyvin tyypillisenä taantuneen ajattelun tabuaukkona. Todellisuudessa on mahdotonta kaataa samaan pulloon kahta vapautta – koska jokainen absolutismi sulkee muut absolutismit ulos. Eivät uskonnon vapaus ja ajattelun vapaus koskaan voi kohdata.
Eivätkä erilaiset – samannimiset mutta erilaatuiset – vapaudet voi vallita samassa yhteiskunnassa – on tosiasia, että kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä, eivätkä kulttuurit ole yhteismitallisia, eivätkä koskaan sopeudu toisiinsa.
Jokainen ylöskirjattu yleinen yksilön oikeus kääntyy reaalimaailmassa toisten velvollisuudeksi. Kun velvollisuuksia vaaditaan ja jaetaan tabuajattelun pohjalta, jakajilla on oltava paljon enemmän kuin demokraattiset valtuudet. Tarvitaan jumalalliset valtuudet. Palataan taantuneeseen teokratiaan, sensuurilaeilla se siunataan.
--------------
Alitajunnalla on mahtavat voimat. Ne ovat niitä voimia joiden vaikutuksesta joistakin asioista kasvaa ihmistä suurempia. Ihminen on pohjimmiltaan vahvasti laumaolento, ja kaikki kollektiiviset voimat sijoittuvat yksilössä kaiken tietoisuuden pinnan alle, alitajuntaan. Kun kauheudet kasvavat sietämättömiin mittoihin, kaikki ajattelu muuttuu tunnustukselliseksi.
Tunnustuksellinen ajattelu ei koskaan valkene sille joka on niin kipeä että sellaista magiaa tarvitsee. Ne, joiden maailma on moraalisesti mustavalkoinen, ovat yhtä hukuksissa kuin ne, joiden maailma värjäytyy sateenkaaren räikeillä väreillä.
Absoluuttinen moraali taannuttaa koko yhteiskunnan, ja kollektiivisen tajunnan tason laskiessa vaivutaan totalitarismin depersonalisaation uneen. Hirmuteot tapahtuvat joukkohypnoosin vallassa, ja ne sillat, jotka kansakunnan tuollaiseen tilaan johtavat, kannattaisi selvittää ja selittää nykyistä paljon perusteellisemmin. Nyt olemme kierteessä, jossa absolutismia kaipaava, uskonvarmuutta tavoitteleva ajattelu saa tuettuna vahvistua ja tuottaa koko ajan kasvavalle joukolle voimaantumista.
Absolutismiin päädytään, jos kaikkein ihanteellisimpia tabuja kasvatetaan järjen tuolle puolen. Totalitarismiin voidaan taantua myös ”ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden” aatekulisseissa.
 |
| Juutinrauman silta |
Kriisiytynyt ihminen ei ole itsensä herra. Siksi yritämme kaikin keinoin välttää ajautumasta kriiseihin. Siksi muuraamme kaikkia mahdollisia ajattelun tabuaukkoja ankaralla normimoraalilla umpeen. Siksi vaistomaisesti kierrämme niitä uskaltamatta kajota niihin käsitteellisesti. Puhumme vaikeista asioista yliyleistävin yleiskäsittein – puhumme esimerkiksi ”maahanmuutosta”, ”siirtolaisuudesta”, ”pakolaisuudesta”, ”turvapaikanhausta” – mutta emme käsitteellistä sitä, mistä todellisuudessa on kyse.
Todellisuudessa tapahtuu vielä tällä vuosisadalla mahdollisesti satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvava kehitysmaalaisten kansainvaellus valmiit kulutusmahdollisuudet omaavaan Eurooppaan. On kyse väestönvaihdosta. Tanskassa ja Ruotsissa kansainvaelluksen seurauksia on jo havahduttu ajattelemaan. Mutta reaalimaailma on jo karannut aivan liian kauas, liian pitkälle.
Suomessa tabuajatteluun kuuluvat maagiset taikasanat ovat voimissaan. ”Rasisti!”
Voisimme psykohistorian kautta selittää sen miksi suomalaiset tarvitsevat kansallisia kahtiajakojaan, joista tällä hetkellä kipein on maan jakautuminen absoluuttista nollatoleranssia tarvitseviin ja vaativiin maahanmuuttoidealisteihin ja toisaalta siihen kansan viidesosaan, joka suhtautuu vieraskulttuureihin vierastaen.
Siellä on pitkä silta Tanskan salmen yli Ruotsin puolelle, ja kansainvaelluksen rantautuminen noihin ensimmäisinä vastaan tuleviin kaupunkeihin, Malmöön ja Göteborgiin, antaa nyt hyvän näytön ja mallin siitä miten poliittisesti korrekti hyvinvointiyhteiskunta romahtaa totaalisesti monikulttuurisuuden aiheuttamaan sosiaaliseen häiriöön.
Mutta kokemuksista ei opita mitään. Se ken sulkeutuu tunnustuksellisuuteensa, ei ota vastaan tositietoa. Vaikka saisimme säädetyksi lait, joilla kansanvaelluksen virtoja vastustettaisiin, absoluuttisen ”ihmisarvo- ja -oikeusideologian” tunnustajat eivät sitä hyväksyisi. He saavat voimaantumista samaistumisesta uhrirooleihin – ja koska kaikki uhrit ovat alitajunnassa ”viattomia”, alitajunnan mekanismit antavat absolutisteille valtuudet omankädenoikeuteen, jolla rajojen sulkeminen sabotoidaan.
Hallituskin haluaa tänne vierasperäistä halpatyövoimaa ylikulkusiltoja rakentamaan.
---------------
Kysehän ei ole vain Pohjoismaista, ei edes muista eurooppalaisella uudella ajalla syntyneistä kielellis-kulttuurisista kansallisvaltioista yksi kerrallaan.
On kyse enemmästä -- sen aivan erityisiin kognitiivisiin ominaisuuksiin perustuneen eurooppalaisen tiedollisen kulttuurin romahduksesta, joka nyt parin viime vuosisadan aikana on muuttanut maailmaa ja ihmisen elinehtoja miljoona kertaa enemmän kuin mitä ne muuttuivat koko ihmissuvun aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana.
Se historiallisen uuden ajan eurooppalaisuus, joka asetti kartesiolaisen rationaalisuuden lokatiiviset roolit kohdalleen, joka loi kokonaan uudet, visuaalisen mieltämisen pohjalle syntyneet tiedonalat, joka sai aikaan luonnontieteiden mahdollistaman todellisuudenhallinnan ja tuotti teknisen edistyksen ja hyvinvoinnin – sen kaiken romahtamisesta on nyt kysymys.
On kyse sen eurooppalaisen erityislaatuisuuden romahtamisesta, joka ”edustuksellisuuden” kognition kautta synnytti kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot ja niille – ja vain niille – ominaisen edustuksellisen demokratian – se kaikki putoaa nyt ajattelun valkoisiin tabuaukkoihin.
Kokonaiskuvaa ymmärtää se ken ymmärtää että yhtäältä taloususkonnossa tapahtuva ”rahaan” olemuksellisesti kuuluvan pohjimmiltaan uskonnollislaatuisen kaikkivoipaisuuskuvitelman puhtaaksi viljeleminen EU:n ja eurooppalaisen yhteisvaluutan muodossa ja toisaalta yliyleistävin ylevöitetyin yleiskäsittein muotoillut ”ihmisarvo- ja -oikeusideologiat” ovat sama alitajunnallisen tunnustuksellisen magian mekanismi.
Ei maailmasta oikeasti voida irrottaa mitään ”yleistä arvoa”, idealisoida ja ikuistaa sitä, siirtää sitä "rahan" muodossa kaupasta toiseen, koordinaatistosta toiseen – eikä myöskään ”demokratiaa” reaalimaailmassa voida irrottaa kielellis-kulttuuristen kansallisvaltioiden kognitiivisista kudelmista ja kantaa sitä säkeissä valaisemaan byrokraattien EU-kolossia.
Länsimaailma yritti turhaan tehdä demokratiastaan vientituotteen. Se oli turha yritys. Yhtä mieletöntä on, että tänne tuontituotteena yritetään pystyttää teokratiaa.
--------------------------