 |
| Kirjan päivät ovat luetut |
1. Kuinka joku voi pitää itseään kansainvälisen oikeuden asiantuntijana, vaikka ei osaa selittää, miksi raiskauksen uhri tuntee syyllisyyttä ja häpeää.
2. Kuinka tyhmä on pääministeri, joka osaa puhua mutta ei kirjoittaa. Väestönvaihto on pelkästään typerää, mutta hän kirjoittaa työperää.
3. Ymmärtääkö korkea kouluviranomainen, että lukutaidon kadotessa myös laskutaito katoaa. Lukeminen hallitsee aikaa, ja ajan hallitsemista tarvitaan kun hahmotetaan syysuhdetta. Ymmärtääkö yksikään ministeri. Ymmärtääkö etologisen toimintadraivin riivaama yrittäjä. Ymmärtääkö teknomaanikko, joka haluaa panostaa koviin tieteisiin.
4. Jokainen ihmistieteiden akateeminen oppinut on lukenut tuhansia kirjoja. Moniko tietää, kuinka monta niistä on aikanaan tullut sensuroiduksi aikansa akateemikoiden toimesta.
5. Valtakunnansyyttäjä se vasta veitikka onkin. Sananvapausrikokset määritellään paikan päällä, oikeussalissa. Kaikki sananvapaustuomiot perustuvat taannehtivaan laintulkintaan.
6. Väittääkö joku vielä, etteikö Herra Poliittinen Korrektius olisi todellinen olento. Että hän olisi joku olkiukko. Ei, hän on pukumiehiä, takkinsa alla raakaa lihaa.
7. Kirjallisuus kertoo todellisuudesta enemmän kuin akatemian tai säätiöiden rahoittama tutkimus. Sanoin rahoittama, vaikka piti sanoa rauhoittama. Säätiöiden rehottama tutkimus.
8. Joyce oli munaskuitaan myöten irlantilainen. He ovat samanlaisia kuin suomalaiset, kampittavat omat neronsa. Viime vuosisadan merkittävimmät eurooppalaiset henkilöt olivat Joycen suurteosten sankarit Leopold ja Molly Bloom, Stephen Dedalus, HCE, Harold tai Humphrey Chimpden Earwicker, tai Here Comes Everybody, tai joku tai jokin niistä noin kahdestasadasta eri versiosta joilla tuo kirjainyhdistelmä ”Finnegans Wake”ssa esiintyy – tai ALP, Anna Livia Prurabelle, josta esiintyy noin neljäkymmentä eri versiota.
9. Joycen ”Odysseus” sensuroitiin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Kriitikoiden kommentit kelpaavat oppimateriaaliksi vihapuheesta. Kukaan ei ole niin tekopyhä kuin poliitikko, eikä niin kitkerä kuin kulttuurikeikari. Mikään ei ole siinä suhteessa muuttunut. Odysseuksen harharetket ovat tätä päivää. Tämän päivän kirjallisuus ja elokuva voivat kertoa saman tarinan tuhansina muunnelmina uudestaan. Onnellinen loppu on mahdollinen vain kertomuksissa.
10. Antiikin kreikkalaisten maailmassa myytit ja sankaritarustot olivat totuudellisuuden ensimmäisiä muotoja. Tämän päivän totuuksien ensimmäiset muodot ovat iltapäivälehtien juoruja. Journalistit ovat juornalisteja, heillä on herkät vaistot sen suhteen kuka kulloinkin on heikoimmilla eli kenen kimppuun kannattaa hyökätä.
11. Meillä ei ole maassa presidenttiä, ei yhtään ministeriä, ei kansanedustajaa, ei korkeata virkamiestä, ei juristeristia eikä journalistia, ei kulttuuripersoonaa eikä kansalaiskeskustelijaa, joka ymmärtäisi sosiologian perusasetuksia. Siis että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Kukaan ei ymmärrä, ettei siitä, että kaikilla on ”ihmisarvo”, mitenkään seuraa se, että kaikki ”kulttuurit” sopeutuisivat keskenään.
12. Kukaan ei ymmärrä miten tuhoisaa monikulttuuristuminen on eurooppalaisella uudella ajalla kehittyneille kielellis-kulttuurisille kansallisvaltioille ja niille -- vain niille -- ominaiselle, erityiseen edustuksellisuuden kognitioon perustuvalle demokratialle. Edustuksellisuuden kognitio on kaunokirjallisuuden romaanimuodon tuote, eikä uuden ajan demokratia siis ole mikään hallinnollisia muotoja koskeva valtiotieteen opinkappale.
13. Taikauskot palaavat. Teokratia palaa. Sen toinen nimi on totalitarismi. Sillä on kuitenkin tuhansia muita nimiä. Tällä hetkellä taikasanoista tehokkain on: ”Rasisti!”
14. Kerrotaan, että Hitler halusi palkata sata fyysikkoa todistamaan, ettei juutalaisen A Einsteinin suhteellisuusteoria ollut tosi. Einstein naureskeli, että hänelle kyllä riittäisi yksikin. Amerikka pelasti pakenevan Einsteinin, mutta satamassa olivat vastassa naisyhdistysten kaakattavat kanat, joille juutalaisintellektuelli oli epähenkilö.
15. Totuudet tarvitsevat puolustajansa. Jos totuuksien historia kirjoitettaisiin, tämä kävisi hyvin selväksi. Sääntönä on, että uusien totuuksien kimppuun eivät niinkään käy kaiken maailman hitlerit, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa mitään, vaan vanhojen totuuksien vartijat, akateemikot. Nimenomaan akateemisen maailman auktoriteetit ovat kautta historian olleet hirmuhallitsijoiden luotettavimmat tukijat.
16. Katsokaa Venäjälle! Siellä omaan martyrologiaansa hurahtanut Putin valmistelee lopullista ratkaisua, kostoa koko maailmalle. Venäjän vakiintunut intelligentsija vaikenee. Ei löydy sitä yhtäkään.
17. Erich Fromm kirjoitti toisen maailmansodan järkyttämänä teoksen ”Pako vapaudesta”. Se kertoo siitä miten yhteisön kriisiytyessä ja järjestelmän taantuessa kohti totalitarismia – sosiaalisesti yhä sitovampien normipaineiden valtaan – yksilöt voivat paradoksaalisesti kokea symbioottisia yhteistuntoja, ikään kuin yhteisen paluun varhaisessa lapsuudessa vallinneeseen kaikkiallisuuden ja kaikkivaltaisuuden maailmaan.
18. Paradoksaalisesti anarkismissa ja totalitarismissa vaikuttavat samat sosiopsyykkisen taantumisen voimat. Kropotkinilaiset mutuaalitunnot ja pienen yksilön samaistuminen suuren ja mahtavan koneiston osaksi ovat sama mekanismi. Yksilöllinen kriittisyys ja aloitteellisuus katoaa – samoin yksilönvapauteen kuuluva vastuunotto katoaa – ja yksilö kokee voimaantumista samaistuessaan samanmielisten yhteisyyteen.
19. Se on pakoa. Se on pakoa vapaudesta ja siihen kuuluvasta vastuusta. Yksilö ei halua nähdä eikä näe, ja jos näkisi ei myöntäisi, että kyseessä on nimenomaan vastuun väistäminen. Päinvastoin, yksilö rukkaa tietoisen ajattelun käsitesisältöjä niin, että normipaineelle ominainen alistuminen nimetään vastuuksi.
20. Varsinainen vastuun irvikuva toteutuu siinä karikatyyrin omaisessa tilanteessa, jossa normimoraaliin taantuvan yhteisön sensuuriviranomainen alkaa järjestää näytösoikeudenkäyntejä, joissa esimerkiksi monikulttuuristumista vastustavat vastuunkantajat asetetaan syytteeseen sanoistaan. Siinä järjestelmä on vauhdilla taantumassa teokratiaksi ja tunnustuksellinen teologia palaa valtaan.
21. Elias Canetti on kirjoittanut monumentaalisen teoksen ”Joukko ja valta”, jossa hän hyvin elävällä tyylillä kuvailee erilaisia joukkoja ja joukkokäyttäytymistä, ihmistä yhteisöolentona. Tekstistä erottuu erityisine yhteisövoimineen ja yhteisöominaisuuksineen eräs tietty maailmanuskonto ja sille tyypillinen yhteisöilmiö, itsetuhoinen ”alistuminen” joka johtaa pakoreaktioon. Yksi hänen keskeisistä käsitteistään on juuri tuo ”pakoreaktio” – ja ehkä opettavaisinta onkin lukea hänen teostaan rinnan Erich Frommin klassikon kanssa.
22. Elämme nyt eurooppalais-länsimaisen kulttuurin pahan taantumisen aikaa. Jos tutustuisimme paremmin oman kulttuurimme ajatushistoriaan – miten miellemaailmat ja totuudellisuuden muodot ovat kehittyneet alkaen aina antiikin ideamaailmasta, jossa ajatukset rakentuivat eräänlaisista todellisuuden pysäytyskuvista, aina uuden ajan kartesiolaisen rationaalisuuden aikaan, jolloin koemme erillisinä todellisuuden objektivoituvat kohteet ja niiden väliset vaikutusvoimat – saisimme ainakin jonkinlaisen tuntuman siitä, miten erityisistä seiteistä oma tajunnallinen ja tiedollinen kapasiteettimme on kudottu. Ehkä silloin osaisimme arvostaa omaa järkeämme enemmän ja antaisimme sille mahdollisuuden selviytyä taannuttavista vaikutuksista.
23. Mutta emme ole oppineet edes sitä läksyä, jonka toisen maailmansodan aiheuttanut totalitarismi antoi, ja joka aivan vastaavana inkarnaationa on edelleen nähtävissämme Venäjän suunnattomana sosiopsyykkisenä taantumana. Siinä samaistuminen uhrirooliin luo illuusion omasta viattomuudesta ja antaa oikeutuksen tuhotekoihin, valtioterrorismiin, jossa tuhoaminen ja itsetuho tulevat sulamaan lopulta yhteen. Vaikka tämä esimerkki on mitä räikein ja jokaisen nähtävillä, silti meillä on paljon poliittisia toimijoita, joiden koko agenda nousee uhriajattelun pohjalta ja joiden ainoat puheensävyt ovat oman illusorisen viattomuuden julistaminen ja toisinajattelijoiden eliminoiminen.
---------------------------