Hyökkäyssota on paljastanut tosiasiallisen totalitarismin. Sodan ensimmäisinä päivinä allekirjoitti Johtaja lakipykäliä, joissa sensuuria vahvistettiin, ja kiellettiin viidentoista vuoden vankeustuomion uhalla nimittämästä sotaa sodaksi.
Tosiasiallisesti totalitaristisessa valtiossa tosiasiallinen valta on laadultaan samanlaista kuin ihmisen alkulaumoissa. Valtarakenteet muodostavat hierarkian, jossa vallan määrä on vakio. Auktorisoituminen ja organisoituminen tapahtuu aina samalla tavalla, vaikka Johtaja vaihtuisikin ja hänen tilalleen astuisi seuraaja.
On pelkkää käsitesekaannusta kysyä, onko sellaisessa sosiaalisessa systeemissä kyse vähemmistön vai enemmistön vallasta. Alkuvoimiin palautuvassa totalitarismissa hierarkian kattotaso nauttii laajan lattiatason luottamusta. Kuvaan kuuluu, että myös käsitesisällöt voidaan sanella ylhäältä käsin. Se on aivan legitiimiä, eikä todellisuus paina siinä mitään.
Asioiden nimet ja näkökin voi muuttua, vallan legitimaatio ei. Valta on vähemmistöllä, eikä enemmistö koskaan ajattele omilla ehdoillaan.
On pelkkää käsitesekaannusta kysyä, toimiiko vähemmistö tavalla, joka on enemmistön tosiasiallinen etu. Niinhän kommunistinen puolue ilmoitti tekevänsä. Se puhui sitä kieltä, määräsi mitä käsitteitä käytetään.
Niinhän meilläkin oma historiallinen tosiasiallinen ruotsinkielinen valtaeliittimme on tekevinään. Systeemimme tosiasiallista totalitaristisuutta todistaa esimerkillisesti se, että muutaman prosentin määrä historiallista herrakansaa voi edelleen pakottaa suuren enemmistön opiskelemaan omaa kieltään. Tilanne tulee ymmärrettäväksi vain jos sitä katsellaan yhteisössä tosiasiallisesti vallitsevan vallan laadun kannalta.
Kannattaa katsella nauhoitusta siitä duuman istunnosta, jossa Putin ilmoittaa neljän Ukrainan maakunnan liittämisestä Venäjään ja esittelee maakuntien nukkehallitsijat. Duuman jäsenten täysin ilmeettömät kasvot ilmaisevat täydellisesti sen, millaista on valta totalitaristisessa järjestelmässä.
Se on syvää pohjaa myöten depersonoitunutta. Siinä kaikki on muuttunut kasvottomaksi. Valta vain on, kaikki tapahtuu automotorisesti. Kollektiivinen kokemus oikeuttaa kaiken. Toimijasubjektit ovat sulanet yhteen: ”Ein Volk, ein Reich, ein Führer!” Toiminnan objektit ovat yhtä kasvottomia, käsitemääre riittää määrittämään ne, jotka poltetaan kaasu-uunissa. Tai ne joita pommitetaan.
Totaalisen depersonoitumisen tilassa ei ole yksilön valtaa eikä myöskään vastuuta. Putin kokee olevansa historiallisten voimien valtuuttama. Hän ei kadu siiviilien pommittamista -- eikä mitään muutakaan. Totalitarismi on nimenomaan sitä, mikä oikeudelle antaa sen "oikeutuksen". Mikään oikeusajattelu eikä oikeuslaitos ei ole tästä ominaisuudesta kokonaan vapaa.
Kannattaa katsella nauhoitusta duuman istunnosta myös sillä silmällä, että siinä on kyse tosiasiallisesti samasta asiasta kuin oman systeemimme sotalain sensuuripykälissä, joissa täydellisen käsitesekaannuksen vallassa määritellään ”kansanryhmää vastaan kiihottaminen” ja ”uskonrauhan rikkominen”.
Jos jokin on olemuksellisesti ”kansanryhmän” tai ”uskonrauhan” loukkaamista, sen täydellinen vastakohta on se pyhä loukkaamattomuus, jota Putinin valta nauttii. Siinä toteutuu inhimillisesti katsoen suorastaan jumalallisella pyhityksellä se, mitä sotalain pykälät tosiasiallisesti tarkoittavat.
Meillä sotalain sensuuripykäliä on järjettömällä tavalla käytetty yhteiskunnallisen keskustelun suitsimiseen ja pelon ilmapiirin luomiseen. ”Kansanryhmää vastaan kiihottamista” koskevat oikeudenkäynnit ovat käytännössä tarkoittaneet niiden tuomitsemista, jotka ovat rohjenneet antaa yhteisöille kasvot ja puhua yhteisöominaisuuksista.
Pykälä ”uskonrauhan rikkomisesta” on vielä älyttömämpi. Käytännössä sillä on suojeltu sellaisia uskonnollisia ryhmiä, joilla on taipumusta vastata loukkauksiin väkivallalla.
Kun laki de facto kieltää sosiologian autonomisena tiedonalana ja valikoi suojelukohteiksi väkivaltataipumuksia omaavia uskontoja, luulisi, että edes jossakin heräisi kysymys, millainen on yhteiskunta, jossa tällainen lainsäädäntö on ollut mahdollista. Eikä tähän kysymykseen ole kuin yksi vastaus: oma yhteiskuntamme on jossain olemuksellisessa mielessä aivan samanlainen totalitarismi kuin itänaapurimme.
Totalitarismi on tunnustukselliselle asteelle taantuneen valta-ajattelun alusta, joka tarvitsee vahvoja tabuja, jottei vallan laillisuutta ja oikeutusta kyseenalaistettaisi. Se, minkä nimisen ideologian opillisissa raameissa totalitarismiin taannutaan, on toissijaista. Ihan sama, onko kyseessä äärioikeisto vain äärivasemmisto. Myös mikä tahansa teokratia kelpaa. Totalitarismiin taantuminen voi tapahtua vaikkapa ”ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden” nimissä.
Ei tietenkään ole mielekästä, mutta periaatteessa enemmän kuin mahdollista, ja ihmisyyden määrittelemisen mielessä erinomaisen opettavaista verrata Putinin hyökkäyssotaa, siviilien pommittamista ja raakoja sotarikoksia sivistyneen suomalaisen suvaitsevaiston surkeimpiin sensuurikukkasiin. On tarpeen porata jonkinlaisella röntgenkatseella näköyhteys ihmisyyden niihin syvyyksiin, joista sosiaalisen lajin tajunnalliset taantumat juontuvat.
On tavattoman vaikea nähdä, miten täsmälleen samat sosiopsyykkisen taantuman syvätason tekijät määräävät yhtä lailla raakaa militarismia kuin sitä suvaitsevuuden ja humanismin nimissä toteutettua tois- ja toiseuskulttuurin ihannointia, joka todellisuudessa johtaa monikulttuurisuuden mukanaan tuomaan sosiaaliseen häiriöön ja yhteiskuntien sisäiseen väkivaltaistumiseen.
Kumpaakin tietä yhteiskunnat romahtavat – tajunnallinen taantuminen johtaa joka tapauksessa välineellisen – syitä ja seurauksia hallitsevan, päämäärärationaalisen – järjen kriisiin, ja taantuman toisessa päässä joka tapauksessa sorrutaan ihmistuhontaan ja itsetuhoon.
------------------------