Otetaan asia kerrallaan. On kesä. Keskikesä.
Poutapilvet seilaavat taivaalla ja tervapääskyjen kirkuvat parvet syöksyvät ilman halki. Kauniina päivinä nähdään riippuliitäjiä ja kuumailmapalloja. Naisten kesämekot ovat lyhyitä ylhäältä ja alhaalta.
Putte-possun nimipäivää vietetään kesän keskipisteessä. Mutta hän on kaikkien päivien sankari, itsensä keskipiste. Historiallinen Henkilö, Suuri Sotasankari, jota tohtorit pitävät hengissä ja lojaalien mafiaveljien lähipiiri Kunniassa.
Mitään hän ei oikeasti osaa. Mutta jokaisen opettajan on opetettava hänen ääretöntä viisauttaan. Varjelkoon sitä, ja varokoon se joka nauraa. Insinöörit valmistavat hänelle aseita, joilla hän varustaa kakkosluokan kansojen nuorukaisista armeijan suorittamaan kolmannen asteen kansanmurhaa. Hän osaa pommittaa kaupungeista kiviraunioita. Ja jos valloitus ei onnistu, hän tulee kostamaan narsistisen loukkaantumisensa koko maailmalle.
Nimipäivänsä sinetiksi hän allekirjoittaa viisikymmentä lakia, joissa kansalaisia kielletään ankarien vankeustuomioiden uhalla puhumasta tai kirjoittamasta toisin kuin hän määrää.
Hänen käskyjään ei saa kyseenalaistaa, hänen ajatuksiaan ei saa epäillä. Jos hän on jotain sanonut, se on sitten totuus. Jos hän sanoo, että hänen hyökkäyksensä ei ole ”sota”, silloin sodan nimi ei ole ”sota”.
Valheet johtavat toisiin valheisiin. On kammettava sijoiltaan koko ajattelu. Vainoharhaisuuden kipeä logiikka täydellistää käsitteellisen epämääräisyyden. Kun elämästä häviää järki ja jäljelle jää pelkkää mielettömyyttä, kansa vaikenee ja vapisee. Pelko pakottaa sulkemaan kaikki pohdiskelut pois tietoisuudesta.
Sairaat lait sairastuttavat yhteiskunnan. Yksilö selviytyy ryhtymällä mykäksi ja kääntämällä pään poispäin.
Älkää luulko, että puhun pelkästään Venäjästä. Samaa tapahtuu myös Suomessa. Myös meillä syyttäjäviranomainen vahtii haukansilmin kirjoittelua ja puheita – ”kansanryhmää vastaan kiihottaminen” ja ”uskonrauhan rikkominen” on sekavilla käsitteillä kirjatuissa lakipykälissä määritelty rikoksiksi, ja syyttäjä on vihapuhevainossaan valmis venyttämään laintulkinnan rajoja niin että pelko valtaa kaikki jotka ajattelevat toisin kuin hän.
Pykälissä asioille on annettu ”nimi”. "Kansanryhmä" on kansanryhmän nimi. ”Uskonnoksi” riittää uskonnon nimi. "Kiihottaminen" on pelkkä mielikuva, ei sosiologiaa. Laki mainitsee myös ”vakaumuksen”, joka on käsite, jota tarvitaan vasta kun oma yhteiskuntamme taantuu Putte-possun nimipäivien tunnelmaan.
Mitä pitäisi sanoa siitä, että meillä Korkein Oikeus antaa tuomiolauselmassaan ymmärtää, ettei ”uskonnon” yhteydessä ”tiedolla” ole sellaista merkitystä, joka ”tiedolla” yleensä on? Samaan hengenvetoon Oikeus antaa ymmärtää, että se tietää, mikä on tai ei ole omiaan edistämään ”uskontojen välistä keskustelua”.
Paljonko tuollaisesta on matkaa Putte-possun nimipäiville? Että asiat saavat olla vain sitä, millä nimellä Putte vaatii niitä kutsuttavan? Että sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa.
Orwell sanoi niin. Hän näki nimien läpi. Siitä ollaan nyt, meilläkin, tekemässä rikollinen kyky. Idealistit tavoittelevat tasa-arvoa niittaamalla ajattelijoiden päät. Intersektionaalinen feminismi antaa lisäpisteitä kyvyttömille. Harrison Bergeron valjastetaan myllynkivellä kaulaan.
”Eläinten vallankumouksessa” eläimiksi on pantu siat. Mahtaako olla sattumaa. Hyvin se on ainakin sattunut.
Kohta kukaan ei voi olla turvassa. Vallankumoukset syövät aina omat lapsensa. Totalitarismit sortuvat sisältä käsin. Mutta sitä ennen kärsimysnäytelmä täydellistyy.
--------------------------------