 |
| Vallan valtavat kulissit. Tuolta Hän kohta tulee |
Venäjänkielistä ja -mielistä tiedonvälitystä, eli siis Putinin ja hänen trolliensa propagandaa lukuun ottamatta koko vapaan maailman media on kohta kahden kuukauden ajan raportoinut sotatapahtumia, joita voitaisiin kutsua sillä nimellä joka sumeaa ihmistuhontaa parhaiten kuvaa: rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Putinin kohteena on kansanryhmä, ukrainalaiset, tunnusmerkistö viittaa kansanmurhaan, koska sotilaat ovat surmanneet järjestelmällisesti siviilejä, ja operaation johtaja, Putin, on kuin ylösnoussut Stalin, ellei Hitler, joka nyt on noitunut ymmärryksensä ”Ukrainan ongelmalla”, jonka suhteen hän yrittää jonkinlaista lopullista ratkaisua.
Suuri, suurin osa suomalaisista on seurannut hyökkäystä järkytyksen vallassa. N-liiton romahduksen jälkeen imperialismin ja etupiiriajattelun ajan ajateltiin olevan ohi. Meillä uskottiin sopuun ja sopimuksiin, ystävyyspolitiikkaan, ja kuviteltiin, että erilaisista historiallisista rasitteistaan huolimatta maamme saattaisivat myös saada hyötyä toisistaan taloudellisesti. Nyt kun naamarit ovat pudonneet, paljastuu naapurin valtapolitiikan raakuus, jolla ei ole mitään tolkun määrää.
Meillä on hätä kädessä. Historia ei ole hävinnyt mihinkään. Muotoilemme yhä ajatuksiamme omaa itsepetostamme tajuamatta. ”Turvallisuusympäristön äkillinen muutos.” – Mikä on muka muuttunut? Maailma on entisensä, olemme vain pitäneet silmiämme hetken tiukasti kiinni.
Eyes Wide Shut. Näemme äkkiä, millaisen tiedonpimityksen, valtiosensuurin, orwellilaisen ohjailun vallassa venäläinen kansa on aina elänyt ja elää tänäkin päivänä. Sitä, että myös itsellämme on ylivertainen taipumus suodattaa itsellemme oma ”suvaitsevainen ja kaikki vihapuheet tuomitseva” illusorinen todellisuutemme, sitä emme koskaan ole huomanneet. Emmekä edelleenkään huomaa.
Suomalaisista tuli toki äkkikäännöksellä Naton kannattajia. Se on sokkireaktio, puolustusreaktio. Ei ole epäilystä siitä, etteikö primitiivisen uhriajattelun ansaan pudonnut itänaapuri oikosulun omaisesti kokisi sitä hyökkäystoimena. Stalin ei koskaan tunnustanut hyökänneensä Suomeen. Lukekaa Mein Kampfia ja Hitlerin puheita, opitte, miten hyökkäys- ja valloitussodat perustellaan uhrituntoihin samaistumalla ja vetoamalla.
Ei Hitler saarnannut pahuutta. Hän vetosi uhrituntoihin. Saksan kansaa oli kohdeltu hirvittävän väärin, ja sillä oli oikeus oikaista tapahtunut vääryys. Sama paatos kuullaan nyt Putinin suusta. Mutta ei siinä kaikki. Se on niin inhimillistä. Sama paatos kuullaan nyt länsimaissa niiden suusta jotka samaistuvat syrjittyihin vähemmistöihin ja huutavat oikeuksiaan ja vapauksiaan. Kehitysmaista vaeltaa Eurooppaan tänne koskaan sopeutumaton ihmisvirta, jossa omankädenoikeus kasvaa ja yhteiskunnanvastaisuus vahvistuu sukupolvi sukupolvelta.
Uhritunnot sijoittuvat tajunnallisesti aivan varhaisimman lapsuutemme sielunmaisemiin, niissä maailma koetaan kaikkiallisena ja kaikkivaltaisena. Aina kun psyyke kriisiytyy, se etsii turvaa taantumalla takaisin noihin symbioottisiin tuntoihin, joista se saa outoa voimaa ja vahvistusta.
Stalin oli pelkuri, joka paranoijansa riivaamana tuhosi liian läheisiksi muuttuneet tukijansa. Hitler oli pelkuri, joka oppi käyttämään uhrisamaistumista kannattajiaan suggeroivana poliittisena aseena. Putin on paha pelkuri, joka pakenee megalomaanisiin valtakuvitelmiinsa, koska ei uskalla kohdata omaa inhimillistä pienuuttaan.
Putin ei ole uhriajattelun keksijä. Kaikkein varhaisimman lapsuuden vielä hahmoton ja kokonaisvaltainen maailma elää jokaisen ihmisolennon alitajunnassa. Symbioottisiin kaikkiallisuuden ja kaikkivaltaisuuden tuntoihin taantuminen kääntyy näennäissyvälliseksi ylevöitykseksi ja antaa voimaantumisen kokemuksia. Se kääntää myös moraalin ylösalaisin. Uhrisamaistuksen omaksunut on aina viaton ja oikeassa, hän ei ole koskaan pahantekijä ja pahasti väärässä.
Ja mitä enemmän pahaa ihminen tekee, sitä vahvemmin hänen tarvitsee samaistua uhrituntoihin. Se on alitajunnan määräämä kierre. Siksi sota Ukrainassa voi jatkua, raaistua, muuttua aina vain verisemmäksi, päämäärättömäksi, mielettömämmäksi, saada kauhistuttavia seurauksia. Kun kriisi jatkuu ja konflikti eskaloituu, hyökkääjän psyyke taantuu aste asteelta. Kun symbioottiset tunnot sulkeutuvat lopullisesti, tuhoamistarve ja itsetuho yhtyvät.
Niin se käy. Eskaloituminen aste asteelta. Uhrirooleihin samaistuminen johtaa omankädenoikeuteen. Oikeassa oleminen todistetaan yhä raaistuvilla teoilla. Absoluuttinen oikeassa oleminen tekee ihmisestä terroristin. Terroriteoissa on jo kyse marttyrismista ja itsetuhosta. Kun yksinvaltiaasta tulee terroristi ja hän johtaa valtakuntansa tekemään valtioterroritekoja, mikään ei enää aseta rajoja.
Se voi tarkoittaa koko maailmalle lopullista ratkaisua. Omissa suuruudenhulluissa kuvitelmissaan fantasoiva ja tekojaan täysin oikeutettuina pitävä pieni ihminen voi käynnistää ydinsodan. Ei enää tuhota kansanryhmää, vaan kaikki.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos myös Suomen sotalaissa. Luulisi, että näitä pykäliä lähinnä typerän mielipidesensuurin ylläpitämiseen käyttäneet syyttäjät nyt käsittäisivät, millaisiin asiayhteyksiin tuollaiset pykälät oikeasti kuuluisivat. Mutta on enemmän kuin mahdollista, etteivät he pysty nytkään, vieläkään, yhtään häpeämään todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomuuttaan.
Luoja armahda meitä suurilta ja pienemmiltä hulluilta.
------------------------------