Yliyleistävillä yleiskäsitteillä on helppoa noitua ymmärrys. Niillä on mahdollista luoda käsitetodellisuuksia, joilla ei ole mitään kosketuskohtaa reaalimaailmaan.
Tarvitsemme tuollaisia mahdollisimman laajan -- maagisen -- merkityssisällön omaavia käsitteitä -- sellaisia kuin esimerkiksi käsite "ihmisyys" -- silloin kun suljemme mielikuvissamme tietyn "samuuden" piirin ja alamme vaatia, että koska tämän piirin sisällä kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia, heidän on oltava myös samanarvoisia.
Samanarvoisuuden vaatimukset ovat niin kipeitä, että kiellämme perimmäisen erilaisuutemme. Meillä ei ole varaa jäädä miettimään, mahdammeko lopultakaan olla ollenkaan niin samanlaisia. Jos myöntäisimme lähtökohtaisen erilaisuuden, tasa-arvoisuusvaatimuksilta putoaisi pohja.
On traagista, ettemme esimerkiksi pysty syvällisemmin puhumaan kaiken ajattelun sukupuolittumisesta. Normipaineet pakottavat meitä mekaaniseen yhdenvertaisuusajatteluun, jolloin jo kysymykset siitä, miksi niin monet asiayhteydet ovat selvästi sukupuolittuneita, jäävät esittämättä.
Miksi nimenomaan naiset eivät ymmärrä sosiologiaa? Siinä, missä meidän pitäisi puhua yksilötasolle palautumattomista yhteisövoimista, yhteisöominaisuuksista ja yhteisöilmiöistä, siinä naiset keskittyvät mitä myötätuntoisimmin eläytymään yksilöön, ja yhteisön he voivat kuvitella vain yksilöiden summana. Eläytymiseen heillä on juuri oman sukupuolensa antamat edellytykset ja hyvät valmiudet, ja tämä on tietenkin nähtävä nimenomaan hyveenä. Ihmettelen, miksi se ei heille eikä meille riitä.
Jos sanoisin, että tapa jolla kaikki "naisellinen ajattelu" palautuu perussymbioottiseen läheisyydentuntoon – "tunteisiin" – on suora seuraus sukupuolten lähtökohtaisesta evoluutiohistoriallisesta erilaatuisuudesta, niin sehän joko koettaisiin loukkaavana tai sitten torjuttaisiin esimerkiksi leimaamalla tämä perustavanlaatuinen totuus naisvihaksi.
Kuitenkin juuri siten sukupuolten erilaiset tehtävät jälkeläisten saamisessa ja hoitamisessa heijastuvat kognitiivisissa yhteyksissä. Lajin ikuiset lähtökohtaerot viis veisaavat siitä että paatostelemme miten "nyt elämme 2020-luvulla". Takana on miljoonien vuosien evoluutiohistoria, joka määrää "ajatteluamme", joka taas puolestaan ei määrää mitään ainakaan siinä määrin kun kuvittelemme sille mahdolliseksi.
Kreationistit kieltävät evoluutiohistorian. Nyt, kun elämme kulttuurisen narsismin ja identiteettikriisien aikaa, kreationismi ilmenee feminismin aatekulisseissa. Feministit luovat naisen uudestaan -- heidän uskontonsa kieltää kehityshistorian kahta kauheammalla ja kymmenen kertaa kipeämmällä tavalla kuin mihin mikään kreationismi pystyi. Itse asiassahan kreationistit olivat hyvinkin oikeassa todistellessaan, että "mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi".
Kuun kierto pitää evoluutiota ja elämän jatkumista käynnissä. Intersektionaalinen feminismi on paljon suurempi valhe kuin minkä yksikään sekopää pystyy pienessä mielessään kehittämään. Se on pelkkää paluuta perussymbioottisessa narsismissa uinuviin uhrituntoihin. Tällaiset valheet ovat kollektiivisia – ne ovat ajatusmuotoja, joilla yritetään peittää jotakin – ja siksi niitä vastaan ei saa eikä voi puhua. Aika harva edes tajuaa, miten kaukana tuollaiset ideologiset tunnustukset ovat "tieteestä", jonka tehtävänä olisi nimenomaan paljastaa, ei peittää tosiasioita.
-------------------------
Lisäys:
Olen käsitellyt lukemattomissa kirjoituksissani sitä miten yliyleistävät yleiskäsitteet noituvat ymmärryksemme. Itse tuo ilmaus ”noitua ymmärrys” on peräisin Wittgensteinilta.
Monet tekstini olen päättänyt toteamukseen: ”Siitä, että kaikilla on ”ihmisarvo”, ei mitenkään seuraa se, että kaikki ”kulttuurit” sopeutuisivat keskenään.”
Niin monet kuitenkin noituvat ymmärryksensä, eivätkä näe miten yliyleistävä yleiskäsite ”ihmisarvo” on. Pyhitetyistä ”ihmisarvo- ja -oikeusideologioista” on tullut oman aikamme tunnustuksellisinta ajattelua. Emme ymmärrä, että tuo ajattelu, joka taannuttaa tajuntamme varhaisen perusnarsismin symbioottisiin uhrituntoihin, voi toteutua vain tuottaen reaalimaailmassa aivan päinvastaisen tuloksen kuin mihin pyrittiin.
Keskenään liian erilaatuiset tai eri kehitystasoilla olevat kulttuurit eivät voi muuta kuin tuhota toisensa. Niin vaikuttavat yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet – ja voisimme nähdä tämän tuhon tulevan, jos uskaltaisimme tulkita tilastoja oikein. Mutta olemme pelanneet sosiologian ulos tiedollisesta ajattelustamme. Tilalle on saatu taikasanoja.
Niin sanottu ”intersektionaalinen feminismi” on uhriajattelua, joka taantuneisuudessaan vastaa täysin keskiaikaista skolastista käsiterealismia ja kreationismia.
Yliyleistävien ylevöitettyjen yleiskäsitteiden noitumalla ymmärryksellä olemme kehittäneet itsellemme lainsäädännön, jossa sotalain pykäliä ”kansanryhmää vastaan kiihottamisesta” ja ”uskonrauhan rikkomisesta” käytetään vahvistamaan uhriajattelusta saatavaa voimaantumista. Samalla luodaan yhteiskuntaan käsitteellisiä piikkilanka-aitoja, joiden suojaan itseään hyveellisinä ja oikeudentuntoisina pitävät ihmiset sulkeutuvat varjelemaan omaa älyllistä epärehellisyyttään, ja joiden yli he eivät salli monikulttuurisuuskriittisten ihmisten tulla.
Juristeristit noituvat ymmärryksensä käsityksellä, että ”ihmisarvon” tapaiset stiiknafuuliat takaisivat sen, että kaikki kulttuurit voivat sopeutua keskenään. Se ei ole ainoa mammuttimittaluokan virhe heidän ajattelussaan. Asian toinen puoli on se, että he kuvittelevat ja uskovat kulttuurisista kehityseroista ja kulttuurisesta rikollisuudesta puhumisen johtavan ihmistuhontaan.
Kuinka monta kertaa näitä sosiologisia tosiasioita täytyy toistaa. Siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", ei mitenkään seuraa se, että kaikki "kulttuurit" sopeutuisivat keskenään. Eikä siitä, että uskallamme puhua kulttuurisista kehityseroista ja kulttuurisesta rikollisuudesta mitenkään seuraa se, että sortuisimme ihmistuhontaan.
Väkivaltahan seuraa nimenomaan sopeutumattomuudesta. Toisiinsa sopeutumattomat kulttuurit romauttavat vanhat eurooppalaiset yhteiskunnat sosiaalisesti, taloudellisesti, terveydellisesti, ja, mikä meidän on toistaiseksi aivan liian vaikeaa tajuta, myös tiedollis-kognitiivisesti.
Näemme tämän romahduksen oireet ja etenemisen jo päivittäin. Paitsi ettemme näe mitään. Näemme vain miten kaikki muuttuu -- elämä romahtaa kauttaaltaan, puolin ja toisin, aivan kuin pöydän jalkoja lyhennettäisiin vuoron perään. Yhä useammin kuulemme noita käsittämättömiä älyllisiä väistöliikkeitä: "Raiskaavathan suomalaisetkin." "Jengiväkivaltaa esiintyy myös suomalaisnuorten keskuudessa."
Näin yhteiskunta hajoaa ja ajautuu kasvavan väkivallan kurssille. Mutta missään vaiheessa itseään hyveellisinä pitävät ihmiset eivät tule ottamaan lusikkaa kauniiseen käteensä. Uhriajattelun psykologian mukaan he päinvastoin saavat kaikesta tapahtuvasta vain vahvistusta oikeassa olemiselleen.
--------------------------------