Pyh, pyhempi, pthyi, pyhin.
Korkein Oikeus on pyhä instanssi. Se ei sille riitä. Se haluaa olla myös kaiken inhimillisen viisauden ylin auktoriteetti.
Siinä tarkoituksessa se taannoin tuomiolauselmassaan Jussi Halla-ahon tapauksessa perusteli päätöstään muun muassa sillä, ettei ”tiedosta” voi ”uskontojen” yhteydessä puhua samalla tavalla kuin tiedosta tiedollisissa yhteyksissä puhutaan.
Kirjoitin aiheesta aivan aiheellisen pohdiskelun, johon implikoin kolmisenkymmentä ongelmaa, jotka ”uskon” ja ”tiedon” kohtaamisessa ovat ongelmallisia. Ne löytää tuomiolauselmasta jo jokainen filosofian opiskelijakin. Epäilin myös, että ratkaisemattomia kysymyksiä on vielä ainakin toinen mokoma. Yksikään tiedonfilosofi ei väittäisi tietävänsä mitään, ei todellakaan mitään sen kaltaista, jonka Korkein Oikeus oli muitta mutkitta ottanut perusprinsiipiksi ratkaisussaan.
Minut mykisti se suunnaton viisaus, jolla Korkeimman Oikeuden herrasmiehet olivat tuomiota julistaessaan ratkaisseet toistaiseksi ratkaisemattomat tiedon filosofiset ongelmat. Tuomiolauselma oli kuin Jumalan sanaa -- uskallapas epäillä sitä, täältä viiltää kylmä Damokleen miekka ja lopettaa sen kyseenalaistamisen.
Nyt, antaessaan päätöksensä tapauksessa kansalaisaktivisti Junes Lokka vastaan toimittaja Johanna Vehkoo, ylin oikeusinstanssimme antaa tuomion, jolla toimittaja vapautuu kunnianloukkaussyytteestä. Kaikin mokomin. Mutta vahvana perusteluna sovellettiin jonkinlaista vastavuoroisuusperiaatetta. Eli Vehkoon sanomisia suhteutettiin siihen kielenkäyttöön mitä Lokka itse on julkisuudessa harrastanut.
Eli ikään kuin verrattuina Lokan julkisuudessa esittämiin tiettyjä ihmisryhmiä halventaviin ja vihamielisiin kannanottoihin, Vehkoon kirjoittelua kokonaisuutena arvioitaessa siinä käytettyjen ilmaisujen ei katsottu selvästi ylittäneen sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Lokka on kuitenkin jo tullut tuomituksi omasta kielenkäytöstään. Se on rikolliseksi arvioitu. Vireillä on lisäksi tapauksia, jotka ovat kesken. Lokan kieli voi Vehkoo-kontekstissa kuitenkin toimia legitiiminä vertailukohtana, jolla vastaavaan syyllistynyt toimittaja vapautetaan syytteestä.
Korkein Oikeus ottaa vastavuoroisuusperiaatteen ja irrottaa sen meneillään olevista kiihottamistapauksista – ja kas, puhtaassa juristerisessa kuplassa suhteutusperiaate toimii niinkuin sen orwellilaisessa käytössä tuleekin toimia. Kaikki ovat tasa-arvoisia, paitsi että jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Onko Kelju K Kojootti taas juossut yli sen jyrkänteen, jossa jalkojen alla ei enää ole mitään? Luulen, että jos Kekkonen eläisi, hän jyrähtäisi: ”Saatanan tunarit, eiköhän tämä saisi jo riittää!”
Kuinka pitkälle omaa todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomuuttaan täysin ymmärtämättömät juristeristit voivat sekavia lakipykäliä tulkitessaan mennä – menettämättä lopulta oikeudenkäytön koko arvovaltaa?
Kaikki tuo käsitteellisesti täysin epäselvä lainsäädäntö, jonka liepeillä leijuu epäselvien merkitysten kitkerä myrkkypilvi, pitäisi pyyhkiä lakikirjasta. Ja niin kauan kuin ihmisäly näiden jumalallisiksi koettujen sepitteiden kirkastumista jää odottelemaan, lakeja ei yhdenkään instanssin pitäisi erehtyä käyttämään.
--------------------------------